Salamajärven kansallispuisto 3. – 5.8.2014

Rusakko loikkii parkkipaikan poikki, kun puoli kuuden maissa asettelen rinkkani retkimobiilin takakonttiin Kalevassa. Kuuden korvilla retkikunta täydentyy Annalan tiimillä. Lähdemme aikaisin, jotta ei tarvitse ajaa helteessä.

Orivesi, Mänttä, Keuruu, Multia, Perho. Keli on hyvä eikä muuta liikennettä kesäsunnuntain aamutunteina juuri ole. Matka joutuu ripeästi, mutta toisinaan jalka etsiytyy jarrulle, kun lokit, naakat, varikset, harakat ja västäräkit päivystävät tiellä ja penkoilla. Ennen Orivettä hirvilauma laiduntaa tien vieressä hirviaidan takana, ja Multialla bongaan fasaaniemon poikasineen.

Ajamme perinteisen harhalenkin vasta Möttösessä, kun kurvaamme liian aikaisin kohti Salamajärveä. Tarkoituksemme on lähteä maastoon Erijärven pysäköintipaikalta, ei Koirasalmesta, jonne tie Möttösestä vie. Korjaamme virheen ja karautan uskollisen retkijuhdan parkkiin nelisen tuntia lähdön jälkeen. Ilman lämpötila on vasta nousemassa.

Syömme, nostamme rinkat selkään ja suuntaamme Salamajärven rannalle Pitkälahteen. Kartan mukaan siellä on telttailumahdollisuus ja autiotupa sekä lähde tai kaivo. Matkaa on vain pari kilometriä.

* * *

Pitkospuita, suopursuja, männiköitä. Kivikkoa, jäkäliä, mustikoita. Lehtipuita, heinikkoa. Hyttysiä jokunen, paarmojakin vain muutama.

autiotupa_ilta_auringossa_PitkalahtiKun saavumme Pitkälahden autiotuvalle, maisemasta puuttuu kartan lupaama ranta. Risukkoinen, puunjuurten ja kivien kohokirjailema maapohja ei houkuttele teltan ja laavun pystyttämiseen. Kaivoa tai lähdettä ei näy, nuotiorinki, puuvaja ja huussi kylläkin. Jätämme rinkat autiotuvan pihaan ja jatkamme polkua eteenpäin tiedusteluretken hengessä. Ei vettä, rantaa.

kotipolkuRetkikuntamme käytännön suunnistaja – hänen oma luonnehdintansa – ehdottaa paluuta tuvalta satakunta metriä taaksepäin polkujen risteykseen ja sen polun tutkimista, jolle hän olisi kulkumme kääntänyt jo autiotupaa lähestyttäessä. Telttailualue löytyy polun päästä, samoin nuotiorinki ja puuvaja. Polkujen risteyksessä ei ole opastetta, joten kannattaa olla tarkkana.

Pitkälahti on uimakelvoton, ainakin omaan makuuni. Se on mutainen, matala ja pehmeärantainen pusikoiden reunustama poukama, jonka pohjalla on puunrankoja, oksia ja satunnaisia kiviä.

Uimakelpoisuuden tuli Annalan tiimin kalastaja testanneeksi ensimmäisen päivän iltana. Iso kala keskeytti rauhallisen ongintahetken katkaisemalla siiman ja viemällä mennessään kohon ja koukun. Kalastaja lähti uimalla kalan perään, jonka hän lähelle päästyään totesi haueksi. Hän ohjasi haukea rantaa kohti ulottuvillemme, ja saimme sen melkein napattua. Yksityiskohtiin menemättä, matsi päättyi siihen, että kalastaja sai kohon ja painon takaisin. Hauki viilettää elämässä eteenpäin huulilävistyksen koristamana.

Pitkälahden kaivon vesi on tarkastettu neljä vuotta sitten, ja silloin puhtaaksi todettu. Kaivo on matala, mutta vesi on kirkasta, enkä nähnyt siinä hiirten, sammakoiden tai muiden tyypillisten kaivovainajien raatoja. Kaivon kansi onkin tiivis ja estää eläinten putoamisen kaivoon. Käytimme vettä sellaisenaan juomavetenä ja ruoanlaittoon, ongelmitta.

koiranherkku2Illalla kalastaja jää onkimaan kalastukseen hurahtaneen eräkoira Elviksen kanssa, me loput teemme kuuden kilometrin patikan Jyrkkäniemeen Salmijärven rannalle.

Jos tulemme vielä Salamajärvelle, Jyrkkäniemi on mahdollinen leiripaikka. Helteellä mäntykankainen alue tuntuu ilmavalta ja avaralta, ranta vaikuttaa uitavalta ja järven vesi juotavalta keitettynä.

Sydanmaannevaa

 

Jäkälä-, kanerva- ja mustikkapeitteisten mäntykankaiden lisäksi iltapatikan varrelle mahtuu monenlaista maastoa suoalueista kuusikoihin. Etenkin mäntykankailla huomio kiinnittyy pikkulintujen määrään. Minne katseensa suuntaakin, siellä pikkulinnut pyrähtelevät.

* * *

viimeinen_auringonlaskuOdotan unta teltassa, elokuun alun yöt ovat siniharmaanmustan hämäriä. Puolikuu paistaa taivaalta. Kurjet kailottavat viereisellä suolla, rastaat naksuttelevat metsässä teltan ympärillä, haavat havisevat, vaikka on tyyntä.

Hiiri tai muu pieni eläin rapistelee teltan vieressä, sammakot loikkivat pehmeästi mätkähdellen teltan liepeellä. Mätkis. Mötkis. Löts. Toivon, etteivät ne ryömi teltan alle. Olisi kaikin puolin ikävää huudattaa sammakkoa kääntymällä nukkuessaan sen päälle.

Sammakoita on paljon, ja rupikonnia. Suuria ja pieniä. Päivisin näkee myös perhosia, etenkin suruvaippoja.

* * *

Tarkastelemme karttaa. Aiomme viettää toisen päivämme tutustumalla kansallispuiston ulkopuolelle jäävään Valvatin alueeseen, etenkin soidensuojelualueeseen lintutorneineen. Myös kartan lupaama uintimahdollisuus Vähä-Valvatissa kiehtoo tahmeaa retkikuntaamme. Patikoiden matkaa kertyisi parikymmentä kilometriä, mikä helteessä voisi olla liikaa, etenkin koirille. Vaan kappas, kartan mukaan autolla pääsee parin kilometrin päähän lintutornista!

Körötämme metsäautotien tapaista kapeaa ja irtosoraista huikkua kohti lintutornia. Matka tyssää pari kilometriä ajettuamme: myrsky on kaatanut tielle suuren männyn, tilanne on ylittämätön. Mielessä häivähtää sahan ja kirveen hakeminen leiristä, mutta puu on aika paksu ja painava itse raivattavaksi, ja retkikunnan metsuritaidotkin ovat olemattomat.

Voisimme jättää retkimobiilin esteen eteen ja kävellä loppumatkan, mutta tie on auringon suorassa paahteessa, ja jos maisemat pysyvät samoina kuin tähän asti, luvassa on lisää hakkuuaukeita. Tampereelta tänne on vähän liian pitkä matka tulla vain hakkuuaukeita katselemaan. On aika kasata suunnitelma B.

Kartan mukaan Ahvenlampi laavuineen ja nuotiopaikkoineen sijaitsee patikoitavan matkan päässä. Reitti näyttäisi kulkevan pelto, metsäinen suo, avosuo -symbolilla merkityllä alueella. Toisen kartan mukaan reitti kulkisi suolla tai kosteikolla. Matkaa tulisi vain seitsemän kilometriä, ja koska luvassa on suota, koirilla olisi mahdollisuus vilvoitella.

Taival alkaa lupaavasti, mutta osoittautuu nopeasti kulkevan huomattavia matkoja hakkuualueilla. Suota on vähän, ja sellaista, missä koirat voisivat kastautua, alkaa olla vasta lähempänä Ahvenlampea. Matka tuntuu kuumalta ja pitkältä, ja pohdimme kääntymistä takaisin. Vastaan tulee värejä myöten armeijahenkisissä kamppeissa kaksi miestä, jotka kertovat Ahvenlammen olevan enää kilometrin päässä. Jatkamme perille.

AhvenlampiAhvenlammella lepäilemme kunnolla ja koetamme jäähdytellä, Annalan tiimi kokeilee uimistakin matalassa ja mutaisessa lammessa. Juomavesi alkaa käydä vähiin, ja paluumatkalla kulauttelemme sitä harkiten.
Napsimme mustikoita ja variksenmarjoja, koirat jäähdyttelevät varjoissa maata vasten. Nuorempi kaivaa itselleen viilennyskuopan sammaleeseen. Fiksu otus, aito eräkoira.

Kun pääsemme takaisin autolle, takakonttiin Tampereella lastaamani veden varmuusvarasto osoittaa tarpeellisuutensa. Kannoin reissuun lähtiessä kaiken varalta autoon vettä kymmenisen litraa. Ajattelin, että jos tulee vesiongelmia, saamme varaston avulla toiminta-aikaa.

Juomme – riittoisa vesi on yhtä juhlaa! Koirat käyvät uimassa läheisessä ojassa. Lopuksi täytämme vesipullot ja taitamme vielä parin kilometrin matkan leiriin Pitkälahteen. Pitkälahden leiripaikan ehdoton paras puoli on kaivo. Tällä reissulla vettä on tarvittu helteen takia huomattavan paljon, ja kaivoveden vapaa saanti on säästänyt merkittävästi vaivaa ja aikaa.

On ollut opettavaista huomata veden merkitys ihmisille ja koirille. Tavallisessa säässä tavallisella patikalla vesi on kaikessa itsestäänselvyydessään huomaamaton osa retkivarustelua. Helteessä patikoidessaan tulee hyvin tietoiseksi veden tarpeesta ja tärkeydestä.

Jos olisimme viipyneet Salamajärvellä kauemmin, tärkeimmät kysymykset päivittäisten retkien pituuksia ja ajallista kestoa suunniteltaessa olisivat olleet: Paljonko jaksamme kantaa vettä mukana? Millaisia mahdollisuuksia vesivarastojen täydentämiseen taipaleiden varrella on?

* *

Ruoka porisee trangialla, mausteiden tuoksu hivelee nenää. Koirajärvi kimaltelee muutaman metrin päässä. Miten kirkasta ja syvää vesi voi olla! Miten mudatonta! Miten houkuttelevaa!

Tämän kolmannen päivän retkeksi suunnittelimme Koirajärven kiertämistä, mutta eilisen Ahvenlammen-patikan perusteella koirille taitavat päivävaellukset riittää, ja meillekin näissä 30 asteen lämpötiloissa.

Aioimme ennen kotiin lähtöä juhlistaa Salamajärven reissua Koirasalmen luontotuvan kahvilan antimilla, mutta se on kiinni muutaman päivän, joista keskimmäinen on juuri tänään. Pieni inventaario rinkkoihin osoitti kuitenkin, että meillä on omia ruokatarvikkeita mukavasti jäljellä, ja Annalan tiimi ryhtyi kokkaamaan. Taivaallisen hyvää, jälleen kerran!

Retkillämme on yksi ainoa työnjako, ja se koskee ruokaa. Annalan tiimi huolehtii retkien pääaterioista, minä aamiaisista ja välipaloista. Työnjako muodostaa osiaan täydentävän kokonaisuuden, jossa karuhko perustankkaus (minä) yhdistyy herkulliseen nautiskeluun (Annala).

Hyvin ja maukkaasti ravittuina lähdemme kotimatkalle. Tulimme kansallispuistoon Perhon kautta, mutta palaamme Kivijärven kautta. Reitin nuotit ovat alkukoukeroiden jälkeen yksinkertaiset.  Tietä numero 58 pääsee posottamaan Kivijärveltä suoraan Orivedelle tai Kangasalle. Jommaltakummalta pieni suikkaus länteen, ja siinä koti jo onkin.

* * *

Reissun opetuksia

JyrkänniemeenSalamajärven reissu oli retkikuntamme ensimmäinen päiväretkeä pidempi hellereissu. Hellettä oli kaikkina kolmena päivänä noin 30 astetta, paikoin ylikin, ja taivallus opetti monenlaista.

Veden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Patikat pitää suunnitella niin, että vesi riittää. Leiripaikan valinnassa olennaista on veden saanti tavalla tai toisella, mieluiten mahdollisimman vaivattomasti. Sanokaa nirppanokaksi, mutta hikireissussa arvostaisin myös uinti- tai muuta peseytymismahdollisuutta. Se, että kartta lupaa vettä, ei yksioikoisesti tarkoita kumpaakaan. Tästä pääsemmekin seuraavaan havaintoon.

Hygienia. Puhdistuspyyhkeet ovat tuttu juttu retkeilijöille, mutta itselleni reissu opetti, että kannattaa valita sellaisia, jotka eivät jätä ihoon omaa kerrostaan. Ei siis esimerkiksi kosteuttavia tai rasvaavia, vaan pelkästään puhdistavia. Kosteassa helteessä hiki ja muu nihkeys eivät haihdu iholta, ja on epämiellyttävää, jos puhdistus vain lisää yleistä tahmeutta.

Pukeutumisesta. Kokeilin ensimmäistä kertaa helteessä merinovillaista t-paitaa. Puin sen ylleni suurin epäilyksin: ei voi pelittää. Mutta pelitti. Ei se kuumuuden tuntua varsinaisesti viilentänyt, mutta teki siitä siedettävän. Ja vaikka hikoilin paidassa aamusta iltamyöhään, se pysyi hajuttomana (tai sitten nenäni vain oli jo paatunut). Paita kastui hetkittäin litimäräksi, mutta se myös kuivui nopeasti. Merinovillan litimärkyys ei tuntunut pahalta eikä hyvältä, vaan lähinnä samantekevältä. Uskon, että merinovillaisista vaatteista tulee osa retkikamppeitani.

Auringon porotukselta suojautuminen on toinen asia, jonka tärkeys tuli entistäkin selvemmäksi. Hattu päähän ja aurinkorasvaa ihoon.

Jaksaminen. Helteessä patikointi on yllättävän rasittavaa, vaikka kunto olisi kutakuinkin kohdillaan. Malttia. Ja sitä vettä.

Tauoton helle ja sen aiheuttama jatkuva fyysisesti epämukava olo voivat vetää pinnaa kireälle. Kukaan retkikunnastamme ei (tiettävästi?) kilahtanut kertaakaan, itselläni ei käynyt edes lähellä, mutta ehkä kannattaa ottaa huomioon, että jossain vaiheessa helteen aiheuttama rasitus saattaa heikentää vieteriä. Ymmärtäväisyyttä.

iltajahti_eli_Jerppa_ja_vesimittaritEnsi kerralla Salamajärvellä leirin paikan voisi valita enemmän kansallispuiston keskeltä. Jos taivaltaa mieluiten rengasreittejä, niille pääsee sieltä helpommin. Ja ehkä muutenkin erämaan tunnelman saavuttaa paremmin kansallispuiston uumenissa kuin reunalla.

Ennen kaikkea kuitenkin opin, että helteessä patikointi ei ole minun juttuni, eikä taida olla retkikuntammekaan juttu. Ainakin sovimme, että jos joku meistä ehdottaa vaellusta tai muuta pitkää reissua helteessä, selväjärkisin torppaa idean heti kättelyssä.

Kuva: Eräkoira Jerppa illanvietossa eli vesimittarijahdissa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s