Liesjärven kansallispuisto 3.7.2014

Punatulkku etsii keskittyneesti syötävää mustikkavarvikossa, sen punainen rinta hehkuu hienosti vihreän keskellä. Nyt saisi joulukorttikuvia. Linnun kaverit päästelevät yksitotisia, lyhyitä vihellyksiä lähistöllä.

kanto_uusiokaytossa_SiltalahdessaPistämme jalkaa toisen eteen jossakin Pirttilahden ja Siltalahden välissä. Hyttyset iskevät kimppuumme, mutta tuuli yltyy yltymistään ja niiden on yhä vaikeampi laskeutua iholle. Siltalahdessa ihastelemme kukkivia lumpeita, kuvaamme hetken yksityiskohtia ja jatkamme sitten Sikomäkeä kohti.

Siltalahden ja Sikomäen välillä on uskomattoman hienoja paikkoja. Reitti kulkee välillä varjoisissa, märkäpohjaisissa havumetsissä. Osa kaatuneista puista lepää sammalpeiton alla. Auringonvalo pilkottelee siellä täällä metsän tummuudessa.

heinat_tuulessa

Tuuli on oikukas kampaaja, jäkälikön metsälauhatukkaa se kieputtaa näpeissään milloin vasempaan, milloin oikeaan.

kohti_SikomakeaToisinaan polku nousee jäkälikön peittämille kallioille. Jäkälän ja sammalten lomassa kasvavat ensimmäiset kangasrouskut, ja siellä täällä pilkistää kangashaperoita, jotka omasta mielestäni ovat haperoista maukkaimpia.

Entuudestaan tuntemattomassa maastossa on vaikea arvioida kuljettua matkaa muuten kuin siihen käytetyn ajan perusteella.

Tiedän aika tarkasti, kuinka kauan minulta kestää missäkin maastossa taivaltaa kilometri sekä ilman kantamuksia että päiväreppu tai rinkka selässä. Olen oppinut myös aikatauluttamaan asiakasretket maasto-osuuksineen jokseenkin nappiin.

mutkaYksityisillä retkillä, joiden tarkoitus on vain rentoutua ja nollata, kelloa ei tule katsottua. Niinpä matka Sikomäen ja Kaksvetisen risteykseen alkaa tuntua epäilyttävän pitkältä. Epäilykset eivät kuitenkaan ehdi syvetä ennen kaivattuun risteykseen saapumista.

Vielä pari kilometriä, sitten ruokailu ja kunnon tauko. Polku on nyt helppokulkuista, ja paikoin pääsemme kulkemaan pitkoksia hengästyttävän vehreiden ja lammikkoisten suoalueiden läpi.

Kaksvetisen rannassa odottavat nuotiorinki ja kota. Kodan leveillä penkeillä voisi hyvin nukkua. Ilahduttavaa on, että kota on kaikille retkeilijöille, ei siis mikään tilauskota.

Tuuli on yltynyt niin kovaksi, että nuotiota ei kannata sytyttää. Leppoisasti ja kodikkaasti liekehtivän tunnelman virittäjän sijaan siitä tulisi luomuversio puhalluslampusta.

KaksvetinenKaksvetisen kota ja nuotiorinki. Kodan leveillä penkeillä olisi hyvä nukkua yön yli.

Team Annala on varustautunut ongella, mutta pettymyksekseen tiimin kalastaja ei löydä kunnollisia syöttejä. Kalastamisessa olennaisinta ei kuitenkaan aina ole saaliin saaminen, ja ainakin eräkoira Elviksestä koukun liottaminen on kuohuttavan jännittävä seikkailu.

Seuraavaksi pari yksityiskohtaa matkan varrelta:
vehkaVehka, yksinkertainen ja siksi kaunis.

sammal1Patikka oli yksityiskohtien riemua: kukkia, sammalia, lammikoita, valon ja varjon leikkiä lehdissä, heinissä, poluilla.

valoa_ja_varjoa2Tuuli kääntelee lepän lehtiä auringolle.

pehmeita_polkujaKasvavia puita, kuivuneita puita, kaatuneita puita, lahonneita puita – puustoretki.
Polku oli enimmäkseen merkitty puihin naulatuin (!) keltaisin laudanpaloin.

Kaksvetisessä kahdentoista kilometrin kiekasta on jäljellä puolet. Metsätaipaleet ovat valon ja varjon juhlaa. Puukiipijä, töyhtötiainen, hömötiainen, pajulintu, peippo ja korppi säestävät kulkuamme. Team Annala täydentää jo entuudestaan hienoa sienisaalistaan muutamalla punikkitatilla.

Pian luontokeskuksen ja Siltalahden risteyksen jälkeen polku kulkee pienen pätkän kansallispuiston ja talousmetsän rajalla. Kansallispuiston metsä kasvaa omassa rauhassaan villinä, vehreänä ja tiheänä, talousmetsän alue muodostuu avohakkuusta.

Rajalla kulkevassa ojassa nuijapäät kehittyvät viikko viikolta sammakoiksi. Huomaamme, ettemme ole nähneet retkellämme ainuttakaan täysikasvuista sammakkoa emmekä sisiliskoja. Myös päiväperhoset puuttuvat. Itse asiassa sammakko-, sisilisko- ja perhoshavainnot tältä kesältä ovat meiltä kaikilta minimissään.

Pysähdymme ihmettelemään isotalvikkeja, ja olemme panneet merkille runsaat vanamoesiintymät. Näemme myös pari maariankämmekkää. Erilajisissa sammalissa on kauniita itiöpesäkkeitä.

Saavumme männikköön, jossa vilahtelee tikkoja. Ne eivät ole käpytikkoja, sen toteamme kaikki kolme yksimielisesti. Niillä on oranssinpunainen päälaki ja ne ovat paljon pienempiä ja eläväisempiä kuin käpytikat. Siinä missä käpytikka vain vaihtaa harvakseltaan paikkaa, nämä tuntuvat lentelevän ympäriinsä, ja joku niistä käy maassakin.

Loppumatkasta taivas peittyy pilviin ja tuulessa on sateen henki. Juuri ennen silmukan sulkeutumista eli Siltalahdelle saapumista näemme vielä harmaasiepon vanhassa havumetsässä. Ennen sitä teemme havainnon linnusta, joka näyttää minirastaalta, mutta kuuluu selvästi johonkin muuhun lajiin. Yhtään ihmistä emme metsäkierroksellamme toistemme lisäksi nähneet, joten nisäkkäitä jää edustamaan yksi orava, joka jossakin vaiheessa katseli puusta kulkuamme.

Liesjärven kansallispuistoa ei saa haltuun yhden päivän reissulla. Laskeskelemme, että saisimme hyvin kulumaan viikon vaeltelemalla ja telttailemalla sen alueella. Olemme kuitenkin avanneet portin uudelle tuttavuudelle kansallispuistojen maailmassa ja siitä tyytyväisiä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s