Leivonmäen kansallispuisto – juhannusaatto 21.6.2013

aloituskuvaLähdöstä on runsaat pari tuntia ja vain muutama kilometri harhaanajoa, kun saavumme renkaat soratietä rahisten Joutsaan, Selänpohjan pysäköintialueelle Leivonmäen kansallispuiston kylkeen.

Leivonmäen kansallispuisto (perustettu 2003) on muodoltaan pitkulainen, ja keskitymme tällä ensimmäisellä reissulla sen keskiosaan, jossa Selänpohjakin sijaitsee. Meidän retkeilytavallamme eteläiset ja pohjoiset osat eivät mahdu yhteen päiväretkeen. Pysähtelemme tämän tästä katselemaan, kuuntelemaan, ihmettelemään ja valokuvaamaan. Leivonmäellä patikoimme kymmenkunta kilometriä, ja meillä meni siihen kahdeksan tuntia.

Enemmänkin olisimme saaneet aikaa kulumaan, mutta parin viimeisen tunnin aikana väsymys, helle ja hyönteiset kirittivät askeleita. Myös koira, Annalan retkiosaston Elvis-boston, alkoi olla täysin tympääntynyt hyönteisiin. Ylhäältä pistivät itikat ja paarmat, alhaalta sen seitsemän sortin muurahaiset. Polut olivat niin muurahaispitoisia, että patikan loppupuolella Elviksen tassunpohjatkin haisivat muurahaishapolta.

Mutta kelataan takaisin alkuun, Selänpohjan parkkipaikalle ja opastaulun ääreen. Päätämme lähteä Rutajärveen pistävän Joutsniemen kärkeen ja kulkea mahdollisimman lähellä rantaa. Se onnistuu hyvin: Rutajärven Sorsaselkä pysyy näkyvissämme koko matkan.

Sirittäjien laulu siivittää matkaamme heti alusta, kangasmaitikat levittäytyvät ympärillämme keltaisina mattoina, joiden läpi vanhat, lahoavat koivut nousevat. Sammaloituneilla, pöytämäisillä kivillä kasvaa kieloja, saniaisia ja piiskamaisen ohuita nuoria pihlajia.

Elvis_aikoo_syoda_heinan
Elvis nauttii retkestä.

puinen_puffet
Tikoilla ja hyönteisillä
riittää kaiveltavaa.

Polulla yhytämme metsäsittiäisiä tuon tuostakin, ja kulkureitin vierustoja kaunistavat tähti- ja isotalvikit sekä valkolehdokit. Jos on kiinnostunut käävistä, ainoa pula, joka niistä voi tulla, on runsaudenpula.

valkolehdokit_ja_maitikat
Valkolehdokit loistivat keltaisten
kangasmaitikoiden
joukosta.

mika_maitikka
Erikoinen maitikka, kukassa punaista,
varsi ja lehdet violetit. Luonnon väri”virhe”
vai jokin maitikkalaji?

Saavumme yllättävän nopeasti Lintuniemen puolikodalle ja telttailupaikalle, ja jatkamme pienen tsekkauksen jälkeen Joutsniemen nuotiopaikalle. Syömme ensimmäiset eväät, mutta sitä ennen teemme savuttavan nuotion siinä toivossa, että savu hillitsee hyttysiä ja paarmoja. Ne inisevät ja surraavat kimpussamme herkeämättä, eikä karkotteista ole kummoistakaan apua. Kolme neljäsosaa retkikunnastamme käy uimassa. Vesi on kylmempää kuin lämpimällä hiekkarannalla olisi odottanut.

Joutsniemi  Joutsniemi_paino_oikealla
Joutsniemen nuotiopaikan ranta kutsuu uimaan.

Matka Joutsniemen nuotiopaikalta niemen kärkeen kulkee harjua pitkin. Kärkeä kohti mennessä vasemmalla kimaltelee Rutajärven Sorsaselkä, oikealla Keskinenvesi. Harjulla patikointi käy pitkin helppokulkuista polkua, mutta me valitsemme poluntapaisen harjun alareunalta, rantaviivan tuntumasta. Rantasipit lentelevät ja ääntelevät lähellä rantaa, kirjosiepot vilahtelevat metsikössä hyönteisiä nokassaan. Ensimmäiset kantarellit pilkistävät maasta kuin keltaiset napit.

Rantapolku on enimmäkseen kivikkoinen. Nilkat ja tasapainoaisti saavat hyvää jumppaa. Isommista kivistä on kasattu neliömäisiä muodostelmia. Pohdimme, olisivatko nämä hiidenkiukaita. Ehkäpä eivät. Etsin kotiin palattuani tietoa kivikasoista, ja löysin epähiisimäisen selityksen. Rutajärven pintaa laskettiin 1800-luvun lopulla yhteensä noin neljä metriä. Laskua edeltävä rantaviiva on yhä näkyvissä kivisinä vöinä harjun alakyljissä. Vedenlasku synnytti vesijättömaita, joille silloiset asukkaat kasasivat kivistä rajapyykkejä.

rajapyykki
Kivistä vesijättömaalle rakennettu
rajapyykki 1800-luvun lopulta.

Joutsniemen kärjessä täytimme vesipullot järvivedellä. Hiostavan sään takia veden menekki oli yllättävän suuri. Pakkasin aamulla autoon useita litroja vettä varoiksi, mutta autolle palaamiseen asti juomme järvivettä – ei siihen kuole; täytyy vain katsoa, mistä sitä ottaa.

Harjun kärjessä saan taas kerran todeta heinät heikoksi kohdakseni, yhdeksi niistä. Oletan, että tämä kaunis heinä on jokin sara, mutta mikä? Pullosara?

jokin_sara_pullosarako
Pullosara? Sara kuitenkin.

Paluumatkalla näemme sinikukkaisen kasvin, joka on meille kaikille vieras. Olisikohan mintulle mitään sukua? Maistetaan! Maku on karvaimpia maistamiani makuja. Ensin ei maistu oikein miltään, mutta jälkimaku potkaisee lujaa. Pakko huuhdella Rutajärven kirkkaalla vedellä. Kasvupaikan, kasvikirjojen ja muistiinpanokuvien perusteella uusi tuttavuutemme on luhtavuohennokka.

vuohennokka
Maistuu pahalta – luhtavuohennokka.

kurjenjalka_ymparistossaan
Kurjenjalka – emme maistaneet.

Palailimme osan matkaa harjun päällä kulkevaa polkua pitkin. Mieleen palautuivat kirkkaasti Päijänteen kansallispuiston Kelvenne-harjusaaren maisemat. Saman maisemallisen elämyksen saa täälläkin, jos ei pysty järjestämään itseään Päijänteen veden yli Kelventeelle. Ihmisperäinen äänimaisemakin on sama: moottoriveneitä ja pari vesiskootteria. Omat korvani eivät kaipaa kumpaakaan, mutta eiväthän ne kaikkia häiritse. Tulee kuitenkin ikävä Saimaan Kolovettä ja sen hiljaisuutta.

luontoemon_sylissa
Rantasipin poikasen elämä jäi lyhyeksi.
Jokin on tuonut sen onton kannon syliin
kauas rantaviivasta.

Iltapäivä on edennyt pitkälle, ja vastaamme alkaa tulla rinkkaväkeä. Meistäkin olisi mukava jäädä yöksi, ihmeellisen kuun ja kehrääjän tuuditettaviksi. Sovimme, että missä ensi juhannusaattona retkeilemmekin, siitä tulee yöpymisretki. Aavistelemme, että juhannusaaton retkestä voi syntyä traditio.

Palaamme autolle, huollamme itseämme, vaihdamme vesipulloihin vesijohtovettä ja alamme pohtia ruokailua. Päätämme pitää rantapiknikin. Olen paljastanut yllätykseni, ruokaisan perunasalaatin, jonka tein aikaa myöten muotoutuneen ohjeen mukaan. Kylmälaukku, juotavaa, ruokailuvälineet ja kaksi vilttiä kantamuksina suuntaamme Rutajärven rantaan. Pidän autossani aina vilttejä siltä varalta, että joudun ensiaputilanteeseen. Mukava saada niille leppoisaa retkeilykäyttöä, ja kiva rikkoa retkeilyn tavallisia ateriointikuvioita.

Syödessämme katselemme kolmea kalalokin poikasta, joiden pörröisyys tulee hienosti esille lievässä vastavalossa. Emot vartioivat jälkikasvuaan rauhallisina. Lapset kiljahtelevat vastapäisellä rannalla. Jutustelemme. Kylläisyys, lämpö, kiireettömyys – tähän voisi nukahtaa.

romantillinen_juhannuskuva
Näkymä ruokatauolla.

Meillä ei ole hajuakaan kellosta, ja puhelinkin unohtui aamulla autoon. On ollut rentouttavaa olla koko päivä ilman aikaa ja yhteyksiä. Jos olisin retkellä yksin, olisin tietenkin palannut hakemaan kännykän turvallisuussyistä, mutta nyt ei tarvinnut.

Päivän lopuksi teemme vielä pienen, noin 2,5 kilometrin patikan Heinälammen ympäri. Nyt alueen harjuisuus pääsee todella oikeuksiinsa. Nousua ja laskua, suppia, laskevassa auringossa puiden pitkät varjot harjujen kyljillä.

Viimeisellä patikkakierroksellamme seuraamme vielä käpytikan poikasten ja emon kohtaamista. Näemme vain pesälle saapuvan emon, mutta poikasista lähtee niin paljon ääntä, ettei sitä voi ohittaa huomaamatta. Kun emo kurkkaa pesään, meteli äityy hirmuiseksi.

laskevassa_auringossa_harjua_alas
Ilta-auringossa rinnettä alas ja toista ylös
Heinälammen kiertävällä polulla.

juhannustatti
Juhannusaaton huippulöytö:
kesän ensimmäinen punikkitatti.

Sitten tapahtuu se, mikä aina tapahtuu – on lähdettävä kotiin. Onneksi jäljellä on syitä palata vielä Leivonmäellekin. Kiinnostaisi tutustua alueen pohjois- ja eteläosaan, ja keskiosastakin jäi itäpuoli penkomatta.

Ja ensi kerralla mukana on suunnistuskelpoinen kartta. Nyt en sellaista ehtinyt hankkia, vaan tulostin luontoon.fi-sivulta löytyvän kartan. Vaikka se pääpiirteissään toimii, haluan tarkemman. Kunnon maastokartta on informatiivisempi ja sitä on mukavampi lukea. Lisäksi se on turvallisempi, koska sen ja kompassin avulla voi tarvittaessa ryhtyä myös suunnistamaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s