Polkua pitkin Helvetinkolulle 18.3.2012

Auton täyttää mieto suksitervan ja nuotiosavun tuoksu. Suksille ei tällä Helvetinjärven-reissulla ollut tarvetta, ja savun aromit ovat peräisin nuotiosta, jonka teimme eväshetken iloksi Helvetinkolulla päivätuvan pihan nuotiorinkiin. 

Tämänkertaisen retkikuvauksen näkökulmana on maaston kulkuisuus. Talvella ei aina tarvitse hiihtää, lumikenkäillä tai pysytellä auratuilla reiteillä päästäkseen nauttimaan metsän hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. 

Olimme varautuneet hiihtämään pari kilometriä Kankimäen parkkipaikalta Helvetinkolulle ja päivätuvalle. Tiesimme, että reittiä ei pidetä talvisin virallisesti auki. Iloksemme reitti oli kuitenkin tallautunut hyväksi poluksi, jonka retkikaveri patikoi ongelmitta lenkkareissa. Polun helppokulkuisuutta lisäsi sen leveys, silmämääräisesti noin 40 – 45 senttiä; sillä olisi hyvin voinut vetää pientä lasta pulkassa. 

Polku alkoi parkkipaikan kulmalta ja noudatteli Helvetistä itään -luontopolun muodostavan silmukan lännenpuoleista reunaa. Olimme liikkeellä aamulla, eikä silloin ollut liukasta mäkipaikoissakaan. Sen sijaan paluumatkalla jyrkimmissä kohdissa sai astella kieli keskellä suuta – etenkin mäissä, joissa lumi peitti alleen raput. Niissä kuitenkin sai tukea kaiteista. Siellä täällä polun päällä retkotti talvimyrskyn kaatamia puita. Ne oli ylitettävä ja alitettava, ja jotkut olivat niitä kiertäneetkin. 

Suurin haaste odotti reitin päivätuvanpuoleisessa päässä. Päivätuvalle laskeutuakseen ja sieltä noustakseen on selviydyttävä kaiteiden välisistä portaista, yli 200 rapusta. Askelmia peitti kova ja muhkurainen lumi, joka teki reitin tästä osasta liukuradan. Mutta kun otti kaiteista tukea ja harkitsi jokaisen askelen, hyvin meni. Nousu oli hitusen helpompaa kuin laskeutuminen. Mietimme alustavasti, mitä tehdä, jos toinen meistä taittaa jalkansa, mutta onneksi suunnitelmaa ei tarvinnut testata. 

Jos syystä tai toisesta päivätuvalle johtavat portaat muodostavat ylittämättömän esteen, näköalaa pääsee kumminkin ihastelemaan. Kolulle ja sen lähikallioille on tallautunut polkuja. Ne ovat tosin epämääräisempiä, pöykkyisempiä ja liukkaampia kuin pitkä polku parkkipaikan ja päivätuvalle johtavien portaiden välissä, mutta kun varovasti kulkee, maisemista pääsee kyllä nauttimaan.

Lopuksi vielä kuvat. Ne saa suuremmiksi klikkaamalla.


Nuotiosavu leijailee päivätuvan pihassa
Ison Helvetinjärven rannalla. Jää kumahtelee
kuin kaukainen ukkonen.


Päivätuvan sisällä vallitsee rikkumaton rauha.


Helppokulkuinen polku kulkee
vaihtelevissa maisemissa. 


Hassu hattu. Näitä on paljon.


Entistä ja tulevaa solinaa.


Tapio on puinut riihtä. Hankea peittävät
kuolleet neulaset, naava- ja jäkälätuput,
risut, oksat ja kaarnahippuset.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s