Luumäki 17. – 25.1.2011

Tammikuinen telttatreeni

Lomamatka tarjosi tilaisuuden kertailla talvitelttailua. Viime maaliskuussa kokeilin yöpymistä kolmen vuodenajan kupoliteltassa. Olin ihastunut sen ilmastointiin, mutta pidin sitä muuten hiukan heppoisena ja yhden hengen retkikunnalle hitusen työläänä pystyttää. Mikään talvitelttahan se ei ole.

Nyt yövyin neljän vuodenajan tunneliteltassa, jota olen käyttänyt talvimajoitteena aiemminkin. Pelkkä uteliaisuus ei saakaan yöpymään talvella teltassa, vaan pyrkimys säilyttää tuntuma talvitelttailuun, sen rutiineihin ja “ulkona” nukkumiseen.

  

Päätin pystyttää teltan metsään rannalle. Sää oli tyyni, joten tuulen suuntaa ei tarvinnut ottaa huomioon. Lämpötila oli nollassa, puut lumisia. Koetin valita paikan, jossa puista ei tippuisi vettä tai märkiä ja jäisiä lumipaakkuja teltan päälle, jos lämpötila kohoaisi. Tamppasin teltalle eräsuksilla alustan runsaat puoli metriä paksuun hankeen.

    

Ensimmäiset erot telttojen välillä tulevat esille telttaa pystyttäessäni. ”Talviteltan” käsittely on miellyttävää ja helppoa; telttakangas liikkuu notkeasti ja keveästi kuin henkäys. Telttakaarien pujottaminen paikoilleen käy leikiten, koska kaarikuja päättyy toisesta päästään taskuun, johon kaarenpää ohjautuu automaattisesti.

 Sillä puolella, jolta ujutan kaaret kujiinsa, kujan päässä on pieni kuppi. Kupin etäisyyttä teltan alareunasta pystyy säätelemään helposti, joten kaarta ei tarvitse pingottaa, kiskoa eikä vääntää väkisin.  

  

Ankkuroin telttanarut paikoilleen ohuista puunrangoista pätkittyjen keppien avulla. Pujotan kepin telttanarun pohjukkaan ja hautaan poikittaissuunnassa lumeen. Lumi kovettuu ja pitää ankkurin paikoillaan. Teltan kulmat kiinnitän lumeen tavallisilla vaarnoilla, jotka ovat kieltämättä heppoiset, mutta ovathan olosuhteetkin helpot. Absidien liepeet kiinnitän tukevilla oksanpätkillä.

Lopuksi tiukkaan telttanarut, mikä sekin on tässä telttamallissa helppoa ja nopeaa. Kun teltta on pystyssä ja tukevasti paikoillaan, lapioin absidiin poteron kulku- ja liikkumatilaksi. Lunta on niin vähän, että kaivan poteron maahan asti.

  

Kun menen nukkumaan iltayhdentoista maissa, pakkasta on vajaat kymmenen astetta. Teltan pohjaksi tamppaamani alusta on kovettunut tasaiseksi, eikä alustaan painaudu epämukavia kuoppia.

Täysikuu valaisee pilvien läpi. Lisäksi päivällä tekemäni uunimainen lumilyhty valaisee teltan etupihaa. Hiljaisuudessa kuulen, kun satava lumi pitää pientä rapinaa telttakangasta vasten. Tunnen olevani  pumpulisessa taskussa.

 

Mutta en oikein pidä siitä, miltä tuntuu – ahtaan ja suljetun paikan kammo nostaa päätään. Makuupussi on lämmin ja mukava, mutta liian tiiviisti ympärilläni, kauluskin on kiinni lämmön karkaamisen estämiseksi. Vain kasvot pilkistävät hupusta. Lasken, kuinka monta nepparia, nauhaa ja vetoketjua erottaa minut ulkoilmasta. 

Lopulta onnistun nukahtamaan, mutta uni on levotonta ja katkeilee. Aamuyöstä en enää kestä. Kolmen maissa rullaan absidin kulkuaukon apposen auki, samoin teltan ulko-oven. Nyt minut erottaa ulkoilmasta vain ohut hyttysovi. Näen ulos, voin hengittää, nukun pää oven edessä. Absidiin kaivamani poteron pohjalta nousee sammalen ja maan rauhoittava tuoksu. Loppuyön nukun hyvin.

 

 Kun aamulla avaan silmäni, näen pilvisen taivaan ja mäntyjen rungot.

Joka kerta, kun olen yöpynyt tässä teltassa, ilmastoinnin kanssa on ollut ongelmia. Joko en osaa säätää sitä, tai sitten se vain on susi. Olen kokeillut mielikuvitukseni ja eri lähteistä lukemieni ohjeiden rajoissa erilaisia toimia ja säätöjä, huonolla menestyksellä. Nyt tuuletusta heikensi ilmeisesti eniten se, ettei absidien liepeiden alta päässyt ilmaa sisään, kun illasta asti sadellut lumi junttasi liepeet kiinni maahan.

Ainakin se hyöty erilaisista kokeiluista eri vuodenaikoina on, että osaan pikku hiljaa määritellä oman ihannetelttani. Siinä olisi

1. tilaa myös korkeussuunnassa niin, että teltassa voi liikkua hipomatta kostunutta tai jäähileistä sisäteltan sisäpintaa,

2. kelpo tuuletus niin, etteivät sisäpinnat kastu eivätkä huurru (ks. ed. kohta) missään oloissa,

3. kaksi sisäänkäyntiä, mikä ehkäisisi suljetun ja ahtaan paikan nostattamaa kauhua,

4. jokseenkin vähän painoa,

5. tilava absidi.

Lisäksi ihannetelttani olisi helppo pystyttää myös yksin olosuhteista riippumatta. Tältä ja keveyden osalta tunnelitelttani on ok.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s