Itärajalla 10. – 12.5.2011

Luumäki – Virolahti – Siikalahti
Arktikaa ja tavallista kuljeskelua

Tähän on tultu – en koskaan ajatellut laskevani lintupinnoja, mutta niin vain olen alkanut linturetkipäivien iltoina kirjoitella muistiin havaintoja, koota päivän mittaan tekemäni muistiinpanot yhteen. Ja kun havainnot on listattu, onhan ne myös laskettava.

Kaikki alkoi elämänpinnoista, eliksistä. Jonkin lajin näkeminen tai kuuleminen ensimmäisen kerran elämässä jää mieleen. Taisin ensimmäisen kerran sanoa ääneen jotakin eliksen saamisesta, kun kolmisen vuotta sitten lintukurssilla näin haarahaukan Kristiinankaupungin lähellä.


Havaintojen kirjaamista tämäkin. Siikalahden
lintutornista havaittiin tornien taistossa 91 lajia.

Tänä keväänä olen yhä useammin päätynyt linturetkipäivinä  pitämään iltahuutoa eli funtsailemaan ja listaamaan retken mittaan havaittuja lajeja. Olen alussa, mutta aavistan, että kirjaamalla havainnot – ja määrät –  muistiin syntyy hiljalleen yleiskuva siitä, mitä lajeja missäkin esiintyy,  missä olosuhteissa ja mihin aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Ehkä samalla voi  havainnoida omaa kehittymistään linturintamalla.

Luumäki 10.5.2011

Tänään havainnot olivat hajanaisia. Päivällä olin ajaa kurpan päälle. Lintu seisoi kotikylän hiekkatiellä mäentöppyrän takana, sain jarrut pohjaan viime tingassa. En ehtinyt määrittää kurppaa lajilleen, mutta se oli taivaanvuohi tai lehtokurppa.

Punatulkut liikkuvat edelleenkin pihapiirissä ja sen laitamilla. Aina ennen ne ovat kevään tullen vetäytyneet metsään. Urokset viheltävät talviseen viheltelyyn verrattuna kovaa ja terävästi, niiden rintamukset helottavat punaisempina kuin joulukorteissa.

Sinitiainen hautoo pöntössä, jossa aikaisemmin ovat asuneet kirjosiepot. Talitiaisille kirjosiepot ovat muina keväinä onnistuneet antamaan lähtöpassit, mutta sinitiainen taitaa olla toista maata. Nyt kirjosiepot tsekkailevat tienoon muita pönttöjä. Punarinnat tiksuttelevat ja lauleskelevat kuusikossa rannan ja pihapiirin välissä, kuten mustarastaatkin. Tiltalttia kuulee usein pihapiirin laitametsässä.

Illalla katselin metsävikloa, joka torkkui rantakivellä seisoen yhdellä jalalla. Kun se virkistyi taas toimeliaaksi, se ryhtyi sukimaan itseään. Näin linnun kivellä kaiken kaikkiaan parina iltana ja aamuna, sitten kiven valloittivat kalalokit.

Rantalaiturilla niiaili kaksi rantasipiä. Niiden lajitoveri kipitteli katiskan päällä, jonka katto juuri ja juuri ylsi veden pintaan. Lintu nokkaili tiuhaan katiskaverkon silmukoiden lomaan. Kalatiirat parittelivat kivellä laskevan auringon valossa, kaksi kuikkaa ui loitommalla. Iltaa kohti sammakot ja teeret alkoivat pulista. Suolta kantautuva teerien pulputus oli erityisen eläväistä aikaisin aamulla.

Yöllä kuulin telttaan sekä taivaanvuohen mäkätystä että lehtokurpan kurputusta. Kurkien ja laulujoutsenten huuto oli jo tuttu osa yöllistä äänimaisemaa. Kuovirintamalla on hiljaisempaa kuin menneinä vuosina. Vähän ennen Tampereelle-paluun päivää heräsin öisin arktikaan, hanhiparvet honkottivat tämän tästä  puolikuun valaisemalla taivaalla.

Virolahti 11.5.2011

Ensin päivän listaa: Kuikka, silkkiuikku, harmaahaikara, merimetso, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, metsähanhi, sinisorsa, lapasorsa, haapana, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, haahka, teeri, kurki, töyhtöhyyppä, kuovi, metsäviklo, rantasipi, lehtokurppa, taivaanvuohi, kalalokki, harmaalokki, kalatiira, sepelkyyhky, käki, jokin kirvinen, västäräkki, punarinta, mustarastas, räkättirastas, kirjosieppo, sirittäjä, tiltaltti, hömötiainen, talitiainen, sinitiainen, västäräkki, varis, korppi, peippo, punatulkku, vihervarpunen. Siinä taitaa olla 45 lajia.


Hurpun aluetta Virolahdella. Sadat ihmiset
kokoontuvat näihin maisemiin seuraamaan
arktikaa.

Virolahden Hurpussa ilahdutti eniten mahdollisuus tarkkailla yhtä aikaa, lähes rinnakkain, isokoskeloa ja tukkakoskeloa. Kun näkee lähekkäiset lajit tavallaan samassa kuvassa, erot voi todeta omin silmin kirjasta opiskelun sijaan. Sitä paitsi kirjan kuvat tuntuvat aika usein likiarvoilta verrattuna lintuun, jota luonnossa katselee omin silmin.

Tukkakoskelo on rakenteeltaan kevyempi kuin roteva isokoskelo; tukkakoskelon ”tukka” hatsattaa ja linnun väritys on erilainen kuin selkeämmin mustavalkoisella (uros)isokoskelolla. Tukkakoskelouroksen nokka näytti punasävyiseltä, lyhyemmältä ja sirommalta kuin isokoskelolla.

Vilkkilänturalla ilahdutti erityisesti harmaahaikara, samaten pari kolme isoa hanhiparvea. Turalle johtavan polun varrella kasvaa tuhdin kokoisia harmaaleppiä, ja kohdassa, jossa lepikko vaihtuu kuusikoksi, lauloi sirittäjä.

Siikalahti 12.5.2011

Kun avaan auton oven, ensimmäiseksi kuulen töyhtöhyypän nasaalin nau’unnan ja tikan rummutuksen. Äänimaisemaa hallitsee naurulokkien kirkuna. Niillä on pesäkolonia saaren itäpuolella. Toisin kuin vuosi sitten, laulujoutsenet ovat hiljaa ja löytäneet kukin oman sijansa. Ne, joiden tarkoitus oli jatkaa matkaa, lienevät jo menneet.


Myrsky on kaatanut haapoja kuin
tulitikkuja.

Viimesyksyinen myrsky on kaatanut roppakaupalla pitkiä haapoja, osa on kaatunut juurineen, puut ovat sikin sokin kuin kasa tulitikkuja. Maiseman päävärit muodostuvat ruskean ja harmaan sävyistä. Lehtoimikät ja sinivuokot loistavat viimesyksyisten, kuivettuneiden haavanlehtien lomasta. Sudenmarja ja nokkonen ovat tuloillaan, kielon lehdet tötteröllä, saniaiset koukerolla.

Olen liikkeellä aikaisin, lintutornilla ei ole vielä muita. Asetan kaiteelle kahvimukin, virittelen kaukoputken ja kaivan repusta lintukirjan käden ulottuville. Tuuli soi tornin rakenteissa ja kylmää sormia. Siemailen kahvia ja seuraan punasotkien elämää.

Urosten päät kiiltelevät aamuauringossa kullanruskeina kuin kuparipannun kylki, punaiset silmät tarkkailevat ympäristöä. Urokset sukeltelevat, naaras ryhtyy peseytymään. Se kauhaisee päällään vettä ylleen, hieroo takaraivollaan ja poskellaan selkää ja sitä osaa kehosta, jota ihminen sanoisi hartioiksi. Sitten se päästää nopean, sievän haukotuksen.

Raukea aamurauha uhkaa katketa, kun syntyy Tilanne. Naaras kipuaa nukkumaan vesikasveista ja muusta roinasta ajan mittaan syntyneelle töyräälle. Sen nukkumaseuraksi liittyy toinenkin naaras. Töyrään viereen ui kaksi urosta, sitten kolmaskin. Syntyy nokkapokka. Urokset kokottavat ja pitävät samantyyppistä huokailevaa ääntä kuin haahkat, mutta hiljaisemmin ja pari astetta korkeammalta. Ne uivat tosiaan kohti suoraan kuin torpedot, pää ja nokka ojossa veden pintaa viistäen. Toisinaan syntyy yhteenotto, siivet vain vilahtelevat vesiroiskeissa. Naaraat raottavat joskus silmiään, mutta jatkavat
uinumistaan.


Näkymä piilokojusta.

Myös piilokojussa saan olla yksin. Seurailen lapasorsaparia, jota vastaan ui haapanapari. Ne ohittavat toisensa kohteliaasti, naurulokit mekastavat vyöhykkeenä sorsalintujen edessä. Pari nokikanaakin osuu kiikariin.


Piilokojun kulkijakin pysyy piilossa.

Kun lähden pois, valtava valkoposkihanhien parvi kieppuu järven yllä. Maasta katsoen näyttää siltä kuin parvi kiertäisi ympyrää, välillä se katoaa näkyvistä. Muistiin jäävin tilanne syntyy, kun parvi on aivan ylläni. Hanhet honkottavat ja sadoista siipipareista lähtee ääni, jota en osaa sanallistaa. Se pitää itse kuulla. Ääni saa ihon kananlihalle.

Suunnitelmani oli tarkkailla ensin vesilintuja ja keskittyä sen jälkeen pikkulintuihin, muuhun luontoon ja valokuvaamiseen. Kun vien ylimääräisiä tavaroita autolle ennen suunnitelman kakkososan toteuttamista, vastaani hyökyy ensin melu: huutoa, naurua, vilkasta puheenpartta.

Metakkaa seuraavat nuorten ryhmät, joukossa muutama ylivirittyneen näköinen aikuinen. Antaessani joukolle tietä kuulen yhden aikuisen painottavan hälisevälle nuorisolle, että nyt ollaan luonnonsuojelualueella ja käyttäydytään sen mukaisesti. Parkkipaikalla selviää, että alueelle on levittäytymässä kaksi bussilastillista yläasteen oppilaita. Ehkä jopa yli sata teiniä, lasken.

On tärkeää, että nuoret retkeilevät luonnossa ja saavat siitä tietoa paikan päällä, mutta koska itse arvostan yksityisillä retkilläni rauhaa yli kaiken, keskittynyt valokuvaaminen ja pikkulintuihin syventyminen jäävät nyt toiseen kertaan. Piilokojulta näkemäni pajusirkku jää edustamaan seudun pikkulintuja. Lähtövalmistelujani säestää kaulushaikaran puhaltelu, taivaalta alkaa ripsiä vettä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s