Repovesi 6.11.2010

Pyhäinpäivän patikka


 

 

 

 

Huolellisesti rakennettu portti saa retkeilijän tuntemaan
itsensä tervetulleeksi Repoveden reiteille.


Talakselta katselemme Hermusensaarta.
Kello lähestyy puoltapäivää, hämärä ei hellitä.

 
Patikoimme Määkijän kautta Katajajärvelle, jossa on mukavan vanhanaikainen leiriytymispaikka. Nuotionkin saa tehdä kivirinkiin. Maisemaa hallitsevat kalliot, jotka retkipäivänämme heijastuivat kauniisti järven tyyneen pintaan.


Juomatauko. Raikasta vettä Katajajärvestä.


Katajajärveltä patikoimme Kuutinkanavan kautta reitille, joka vie Tervajärven ympäri. Tukkiniemeä lähestyttäessä polku nousee louhikon vieritse kalliolle, jolta avautuvat maisemat Tervajärven ylitse. Kun katsoo selän taakse, näyttää tältä:


Polku kulkee leveällä kalliohyllyllä kahden korkeuskäyrän
välissä, ja vihdoin tulee tunne, että luonto on saanut olla rauhassa.

.
Kun puu kaatuu polulle, retkeilijät saavat kiertää tai 
kiivetä yli. Ihan oikein.

 
– Tikkarikasta seutua, retkikumppani sanoo.
– Hyvin tikkaisaa, vastaan.


Puro solisee lähellä Tukkiniemeä, jossa yövyimme kesällä 2009
melontavaelluksellamme. Haimme vetemme purosta.


Lojukosken vuokrakodan ympärillä ei ole aitaa.


Lojukoskelta lähdettyämme lumisade ja hämärä tihenevät.
Laskimme liukua Sulkusalmen sillalla.


Ympyrä sulkeutuu. Venevalkama, johon polku
Lojukoskelta meidän johdatti, on  kivenheiton
päässä parkkipaikasta ja kansallispuiston portista.

Patikoimme noin 10,5 km reittiä Tervajärven parkkipaikka – Talas – Määkijä – Katajajärvi – Kuutinkanava – Tukkiniemi – Lojukoski – Hermunen – Tervajärven parkkipaikka.