Tutkimusretki Laipanmaan Pihtilammella

innostajat

Käskivät ulos, halusivat mukaan.

Jotkut kirjat innostavat ulos luontoon katsomaan omin silmin sitä, mistä ne puhuvat.

Lainasin eilen kirjastosta Jukka Laineen – Harri Vasanderin Suotyypit ja turvekankaat (2012) ja Jouko Rikkisen Heinät ja sarat Suomen luonnossa (2014).

Ne toivottivat kuorossa, että Puranen on hyvä ja painuu suolle kirjat kainalossa. Nappasin noille kaveriksi Rikkisen Jäkälät & sammalet Suomen luonnossa (2008) ja karautin Laipanmaalle Pihtilammen rannoille Luopioisiin.

havainnointipaikka

PIeni kallioinen alue Pihtilammen pohjoispään lähellä tarjosi tutkittavaa pitkäksi toviksi.

kallion_kainalo

Näkymä takavasemmalle.

Kartalla Pihtilampi muistuttaa etelä-pohjoissuuntaan ylösalaisin aseteltua J-kirjainta. Kohdassa, jossa J alkaa lammen pohjoispäässä kaartua itään koukuksi, johdattaa silta koukun keskikohdan ylitse.

Noin parikymmenen metrin päässä sillasta on pieni kallioinen alue, jolle asetuin. Edessä avautui vetinen näkymä, takana kallioinen kainalo.

Toisinaan ihmispolon puuhissa on enemmän intoa kuin järkeä. Kolme opusta yhdelle päivälle on kerta kaikkiaan liikaa, koska silloin ei voi ottaa askeltakaan kaivamatta kirjaa esille tunnistamisen avuksi – niin paljon on tarkasteltavaa, jos sillä silmällä heittäytyy katselemaan. Tehokkaampaa olisi rajata retkensä aiheet, jos tarkoituksena on löytää jotain uutta tai tunnistaa jokin tuttu, mutta vielä nimetön osanen luomakuntaa.

Kallioalue, jolla pysyttelin, oli noin kahden parkkiruudun kokoinen. Niinkin pienellä alueella kasvaa ylettömän runsaasti sammalia, jäkäliä, saroja ja heiniä, varpujakin. Myös muutaman hämähäkin sain karistella hihaltani tai repun päältä, ja kesän ensimmäinen paarmakin teki tuttavuutta. Tässä kohtaa on pakko myös mainita, että tänne johtavalla polulla näin yhden kangasrouskun ja herkkutatin! Lupaavaa… Mutta takaisin kalliolle.

Rikkisen mukaan maailmassa tunnetaan 4500 saralajia, joista Suomessa kasvaa luonnonvaraisena 90. Erä- ja luonto-opasopinnoissa opiskelimme niistä pallo-, pullo- ja viiltosaran. Toisaalta Rikkisen mukaan sarakasveihin kuuluvat esimerkiksi suovillat ja kaislat, joten noin 130 opeteltavaan kasviin osui sarakasvejakin.

Niin tai näin, olen opetellut yhden itselleni uuden saran, aloitin juhannuksena ja viimeistelin tänään. Kas tässä, saanko esitellä – tadaa! – riippasara:

Riippasara
Sammaleisiin en ärsyke- ja virikeähkyssä pystynyt paneutumaan, mutta kuvasin kalliollani kaksi sammallajia, jotka ovat alhaalla seuraavina. Niiden jälkeen tulee muutama tuttu kasvi: puolukka, karpalo ja suopursu.

Tunnistus_viela_vaiheessa

Tämä kasvoi metrin päässä rantaviivasta kosteassa kallion painanteessa naapurinaan yksittäinen karpalo.

tunnistus_vaiheessa_B

Tämä kasvoi männyn tyvellä sen runkoa vasten. Naapurina pieni männyn taimi.

puolukka

Puolukka vasta kukkii, mutta mustikoissa on jo raakaset.

karpalo

Yksi ainoa karpalo edusti kahden kukan voimin lajiaan, muita ei ollut lähimaillakaan.

suopursu

This entry was posted in kasvit, retkeily and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s