Suon väriloistoa ja koskikara

Lunta_pitkoksellaOlen ollut viikonlopun kuin kissa pistoksissa. Ahlmanin erä- ja luonto-opaskoulutus täyttää 10 vuotta, ja tänä viikonloppuna sitä on juhlittu Eräkympissä Seitsemisessä. Kotona sattuneen eläimellisen sairastapauksen vuoksi jouduin perumaan osallistumiseni. Metsään olisi kuitenkin päästävä, päiväretken pystyisin ehkä tekemään. Aloin tuntea Puurijärven ja Isonsuon kutsuvan.

Mustarastas laulelee Kalevanharjun metsikössä, kun lähden matkaan. Marraskuussa?! Nokialla pieni laulujoutsenten aura lentää Turun suuntaan, ja kolmisenkymmentä lajitoveria lepäilee pellolla Sastamalassa.

Matkan varrella panen merkille myös puluja ja variksia sekä korpin, joka ylittää tien ilmaa pitkin. Perillä Mutilahden parkkipaikalla kuulen ensimmäiseksi punatulkkujen metallista viheltelyä.

Ohitan lintutornin ja kuuntelen tekokosken – tai padon, tai kalatien, rakennelmalla on monta nimitystä – kohinaa. Penkereellä mies kiikaroi koskea, mäyräkoira puuhastelee omiaan miehen lähellä.

Ala_Kauvatsanjoen_varreltaMinäkin aion tsekata padon ja näkymän Puurijärvelle, mutta ensin kävelen ja karistan harteiltani kiireen kohinan, joka tuntuu syöpyneen osaksi kaikkea, mitä olen ja teen.

Kapea soratie, jota astelen, vie parin kilometrin päähän Kokemäenjoen rantaan. Suurimman osan matkasta tie kulkee Ala-Kauvatsanjoen (kuva) ja Isonsuon reunan välissä. Suon tuoksu leijuu maisemassa ja ympäröi minutkin.

Keskityn yksityiskohtiin ja suon tuoksuun, kiireen pakkopaita alkaa löystyä. Kaivan repusta kameran ja kuvaan kulkuni varrelta sellaisia yksityiskohtia, joista tulee hyvä olo, esimerkiksi värejä ja muotoja puissa ja varvuissa. Erityisen paljon pidän puista.

Puolukoita_risukoita

* * *
Siellä täällä on mökkejä, mutta ne vaikuttavat hiljaisilta. Erään mökin vieressä on pieni talo, ja sen pihalla on arviolta isäni ikäinen mies askareissaan. Heilautan kättä. Hän tervehtii takaisin. Käymme juttusille.

Mies kertoo, että talo on hänen lapsuudenkotinsa. Saan käsityksen, että hän on paluumuuttanut taloon. Hän kävi lapsena koulua Karhiniemessä, päivittäistä koulumatkaa oli kahdeksan kilometriä suuntaansa. Sähköjä ei ollut, läksyt tehtiin öljylampun valossa. Kyselen lähitienoon muista asukkaista. Vakituisia ei ole, kesäasukkaita joitakin. Eikö tuolla tien päässäkään? ”Ei sielä kettään ole!”

Juuri se minua täällä viehättääkin. Ettei ole ketään, vaikka kuitenkin on. Arvioin, että miehen lähin vakituisesti asuttu talo on kilometrin päässä. Lähempänä olevat ihmiset ovat joenvarren mökkiläisiä. Tien varrella, etenkin loppupäässä, laiduntaa kesäisin hevosia ja lihakarjaa. Tuntuu erikoiselta olla samaan aikaan kulttuurimaisemassa, jossa ihmisiä on vain satunnaisesti, ja kosketusetäisyydellä suuresta suosta, joka alkaa olla jokseenkin luonnontilainen.

Jatkan Kokemäenjoen rannalle ja katselen tiaisia talventörröttäjissä. Tähän aikaan niissä on vielä runsaasti siemeniä, ja hämähäkin verkoista päätellen hyönteisiäkin on tarjolla. Talitiaisten joukossa hyörii jokunen hömötiainen.

* * *
pitkos_peittymassaPaluumatkalla koukkaan suolle. Suon kautta Mutilahden parkkipaikalle pääsi ennen pitkoksia pitkin, mutta nyt reittiä ei ole merkitty opaskarttoihin. Reitti ei ole virallisesti käytössä. Sen kummastakin päästä on pitkokset poistettu, eikä jäljellä olevia huolleta.

Kun kuljen lahoavia, kiinnityksistään irtoilevia ja puolelta toiselle kallistelevia pitkoksia, lumoudun taas luonnon voimasta, siitä, miten se normioloissa aina peittää ihmistoiminnan jäljet – ei välttämättä kokonaan eikä palautuen ennalleen, mutta joka tapauksessa osoittaen, että se on lopulta ihmistä voimakkaampi. Sillä on käytettävissään vuosituhannet ja -miljoonat, vaikka joskus riittävät sekunnitkin.

lounaspaikkaNäen selvästi, että pitkokset jatkavat katoamistaan ympäröivään luontoon. Hiljalleen ne peittyvät karikkeeseen, suopursut ja kanervat taipuvat niiden päälle, sammalet työntävät niille tyynynsä.

Muutaman vuoden kuluttua niistä on pitkiä pätkiä näkymättömissä. Siinä on jotain äärettömän lohdullista ja suhteellisuudentajun palauttavaa.

Alkaa sataa lunta, ensin pienen pientä hitustelua, sitten suurempia hiutaleita. Katselen lumisadetta turvesuulista (kuva), jossa syön eväät. Lumisade, etenkin ensilumisade, on kaikkein kauneinta suolla. Olo on rauhallinen.

* * *
Pulssi nousee, kun palaan Mutilahdelle ja menen padolle. Kiikaroin Puurijärvelle odottamatta mitään erityistä. Olen määrittämäisilläni telkkäparin, kun kiikarinäkymä valahtaa padolle, ja mitä näenkään? Koskikaran! Ei kai sentään, täällä tähän aikaan vuodesta… Sydän sanoo takatakata, tarkennan, kyllä, niin koskikara kuin olla voi. Äkkiä kännykkä vie huomioni ja kun nostan uudestaan katseeni, lintua ei näy.

padollaValokuvaan padolla ja voisin vaikka vannoa kuulevani koskikaran äänen. Epäilen itse itseäni, koska tehtävää ei ole kukaan muu hoitamassa, ja jatkan kuvaamista.

Kun lopettelen, teen vielä kiikarikierroksen, ja kyllä, siinä koskikara taas istuu. Se on samassa paikassa kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Koskikara kököttää paikoillaan, mutta kääntyilee juuri sen verran, että siitä saa kunnollisen käsityksen. Kotona ryntään katsomaan Tiirasta, onko lintu ilmoitettu sinne, eli onko todistettavasti joku muukin nähnyt sen. On.

* * *
Patokuva on ns. kuvituskuva, josta ei koskikaraa kannata etsiä. Lintu oli lähellä, mutta silti liian kaukana, jotta siitä olisi saanut hyvää kuvaa. Lopuksi vielä kaksi esimerkkiä yksityiskohdista, jotka tänään tuottivat väreillään hyvän mielen. Ensin Mutilahden padolta:
varitupsu_kivikossa
Ja sitten vielä Isoltasuolta, jossa punaisen, vihreän ja keltaisen sävyt leiskuivat, kunnes lumihippuset alkoivat lantrata niitä:
jouluvareja_sammalikossa

This entry was posted in linnut, retket and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s