Ärjypeippo

Kummilapsi ei aikoinaan muistanut järripeipon nimeä, vaan totesi sen järrityksen kuullessaan ärjypeipon laulavan. Tänään määritys palasi mieleeni, sillä näin sellaisen, hirveän ärjyn peipon.

Hyvinkään rautatieasema tänään illansuussa. Odottelen nelosraiteen laiturilla junaa Tampereelle. Monen metrin korkeudessa on se rautainen viritys, joka ylittää useita junaraiteita kiinnittyen kahden pylvään väliin. En tiedä systeemin nimeä, tangoksikaan sitä ei oikein voi kuvailla, mutta joka tapauksessa kaikkialla, missä sellainen ylittää raiteet asemilla, sen päällä istuskelee usein naakkoja, variksia ja muita lintuja.

Olen vajonnut ajatuksiini kuin viimassa ja pakkasessa hautova keisaripingviini, kunnes tajuntaani kantautuu linnun hälytysääni, kipakka ja kuuluva hjuit – hjuit – hjuit. Katson yläilmoihin, ja näen peipon rähjäävän rinta punaisena ja valkea siipilaikku hohtaen rautaisen virityksen äärimmäisessä päässä.

Lintu siirtyy yhä keskemmälle, kunnes se möykkää neloslaiturin yllä. Silloin näen: sitä hermostuttaa naurulokki, joka nukkuu autuaan sikeästi pää höyhenissä parin metrin päässä riehuvasta peiposta.

Peippo lähestyy uinuvaa naurulokkia hehkuen ääntä ja vimmaa, hjuit! – hjuit! – HJUIT! Kun ärjypeippo on naurulokista metrin päässä, lokki havahtuu, haukottelee ja kääntyy peippoa kohti. Sitten se kääntää päänsä jälleen kohti kylkeä ja palaa sinne, mistä havahtuikin, unten maille.

Peippo ei hellitä, se on kuin paraskin Hannibal roomalaista vastassa ja huutaa hjuittiaan jo maanisesti, lähes poksahtamispisteessä. Hengenheimolainen ryhtyy säestämään sitä omalla hjuitillaan kaukaa pusikon kätköistä, mikä rohkaisee ärjypeippoa harkitsemaan puolinelsonia naurulokkiin, tuohon julkeaan moukkaan, jolla on otsaa jättää ymmärtämättä yksiselitteinen poistumiskäsky.

Kun juna tulee, ärjypeippomme kiehuu, kuohuu ja kihisee jo puolen metrin päässä naurulokista, joka jyhkeän tyynesti ja häiriintymättä jatkaa uniaan pää lämpimästi siiven alla.

On noustava junaan, mutta pari sekuntia harkitsen melkein tosissani seuraavaan jäämistä vain, jotta näkisin, kuinka draama päättyy. Se nyt kuitenkin on selvää, että ärjypeippoja on olemassa, ainakin yksi.

This entry was posted in linnut and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s