Lintuähkyä Jurmossa

”Hei, sinirinta!” retkitoveri osoittaa innostuneesti ikkunan läpi pihanurmikolle ja hamuaa kiikaria ja kameraa.
”Mmjoooh…,” toinen toveri ja minä mumisemme hajamielisesti nostamatta katsetta kirjasta.

Ilmiselvä lintuähky.

Aamulla (16.5.) sinirinnan nähdessämme oli toisin. Katselimme lintua, kun se pitkin koivin kipitti Högbergetin polkua edestakaisin ja napsi hyönteisiä polkua reunustavasta kanervikosta. Tuskin uskalsimme liikahtaa, jotta emme olisi hätistäneet elämämme ensimmäistä sinirintaa tiehensä. Odotimme, kunnes se sai kupunsa täyteen ja poistui paikalta ensimmäisenä.

sinirinta_kuva TTS

Päivän ja elämän ensimmäinen sinirinta. © T-T. Suosalo.

Päivän mittaan huomasimme, että tuuli oli tuonut lintuja saarelle aimo kourallisen; aamuisella sinirinnalla oli lukuisia lajitovereita, joista osa aterioi ilta-auringossa pihallamme.

Perimmiltään lintuähky johtui poikkeuksellisen pitkäkestoisesta ja ahkerasta havainnoinnista sekä lintujen runsaudesta. Linnut, joita omissa asuinympäristöissämme ei ole, kuten kivitasku, pensastasku, kiuru ja kottarainen, innostavat parina ensimmäisenä päivänä hurjasti. Kun tarjonta vain jatkuu, ilontäyteinen ja innostunut nautiskelu kehittyy tunteeksi, ettei enää kykene ottamaan vastaan kovin paljon enempää, ellei välillä sulattele.

Välipäivän pitäminen auttoikin. Myös kohdallemme osuneet harvinaisuudet, kuten sepelsieppo, virkistivät. Ilahduimme myös pikkusieposta, joka Lintuatlaksen mukaan on Suomessa melko harvalukuinen pesimälaji. Arki jäi kauas, kun tarkkailimme maakotkaa ja merikotkaa sinistä taivasta vasten, katsoimme lapintiirojen pudottautuvan pystysuoriin syöksyihin kohti vettä ja tukkakoskeloiden tanssivan toisilleen päät nyökkien. Kaikkea säesti mereltä kantautuva haahkojen ihmettelevä huokailu.

oaterravenJurmon itäistä niemeä.

Olemme nyt kolunneet Jurmon saaren melko tarkkaan. Aloitimme telttareissulla ja jatkoimme nyt 11. – 17.5. lintureissulla, jonka aikana asuimme mukavasti mökissä. Pari vuotta sitten olin marraskuussa Jurmossa lintukurssilla, mutta tuolloin saari itsessään lumosi niin, että keskityin paljolti muuhun kuin lintuihin.

Viime elokuun telttareissun aikana leiriydyimme Moringharulla. Elokuussa oli mahdollista käydä alueilla, joille lintujen pesimäaikaan ei ole lupa mennä. Tavoitimme muun muassa syysmuuttomatkallaan olevia kuoveja ja punakuireja. Luontoon.fi-sivustolla Moringharu on virheellisesti merkitty rajoitusosan sisään, mutta siellä saa telttailla pesimäaikaankin.

lampi1Nyt tutkimme tuttujen kohteiden lisäksi saaren itäkärjen sekä lehdon, jolla on lampi ja kosteikko. Lehtoon suuntasimme nummen poikki myös eräänä kuutamoisena myöhäisiltana yölaulajien toivossa. Tuuli kuitenkin peitti äänet, jos lintuja kylmässä yössä laulattikaan. Kuulimme kuitenkin taivaanvuohen ja keräkurmitsan.

lampi2Jurmon luonto on monipuolinen, saarella on myös lehtoa ja kosteikkoalueita.

Tällä matkalla ehkä eniten huomiota kiinnitti alati vaihtelevan valon ohella  lintujen ja nisäkkäiden jäänteet maastossa – tai pikemmin se, mistä ne muistuttivat.

Samalla, kun kiurut nousivat päivä toisensa jälkeen soidinlentoonsa, pajulinnut kisailivat katajikossa ja kottaraispöntöstä kuului poikasten sirinää, kuollut kyhmyjoutsen hohti valkoisena Moringharun harmaata kivikkoa vasten ja meren tuoma hylkeen raato lojui toisaalla. Eniten kuitenkin ihmettelin kapeaa sääriluuta, joka päättyi pieneen sorkkaan.

Isoja ja pieniä luita, selkärangan pätkiä, nikamia, linnunkalloja, yhä mustana kiiltävä korpinsiipi kanervikossa – hiljaisia sivuääniä lisääntymisen tiimellyksessä. Myös ilman kuivaama ja ilmeisesti linnun pudottama särmäneula itäkärjen kivikolla liittyi äänettä puhuvien joukkoon.

* * *

Pidimme toista kertaa kirjaa havainnoistamme, ensimmäinen kerta oli Tornien taisto pari viikkoa sitten. Huomasimme, että havaintojen kirjaaminen on meille tapa pohtia havaintojamme perusteellisemmin kuin muuten tulisi tehtyä.

Iltaisin kävimme päivän havainnot mökissä läpi, juttelimme lintujen määritysperusteista, vertailimme lajeja, kuuntelimme dvd:ltä niiden ääniä ja etsimme lajikohtaista tietoa käytettävissä olevista lähteistä. Havaintojen merkitseminen muistiin onkin paljon muuta kuin pinnalistan tekemistä. Se on syventymistä, koetun ja opitun jäsentämistä.

Mutta jos pinnat kiinnostavat, matkan aikana havaitsimme 80 lajia, joukossa sekä vanhoja tuttuja että elämänpinnoja.

This entry was posted in linnut, luonto, reissut, retket and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s