Pulsatilloja Tuuloksessa

Mielikuvat ja todellisuus yhtyivät vain paikoin Tuulokseen suuntautuneella retkellä. Tavoitteena oli löytää kylmänkukka ja kangasvuokko, harvinaisuuksia molemmat. Vielä Tampereelta lähtiessämme näin sieluni silmin Indiana Jones -tyylistä aarteenetsintää hämäläisissä kangasmetsissä, hämäriä vihjeitä, etsimistä ja yrittämistä, hikeä, janoa ja nälkää – lopussa voitto tai tappio, pulsatillat tai ei mitään.

Mutta niin vain kävi, että mielikuvitus sai luikkia takaisin tajunnan hämärille takamaille odottamaan uutta tilaisuutta. Käytännössä kävelimme suoraan hämeenkylmänkukkien ja kangasvuokkojen sekä niiden risteymien luokse. Paikan paljastivat tien laitaan parkkeeratut autot ja varsinkin niiden luota kameroin varustautuneet, metsään suuntaavat ihmiset. Perään vain.

Koska itse kertoilisin auliisti paitsi kukista, myös ihmisistä, joita kohtasimme, ja heidän kanssaan käymistämme keskusteluista, pyydän asiassa pysymiseksi kääntymään Pertti Uotilan artikkelin Hämeenkylmänkukka 2010-luvun alussa puoleen. Siinä Uotila kertoo pulsatilla-esiintymistä muun muassa Tuuloksen Hevosenpierettämänmäellä, jolla me kukkapäivämme vietimme.

Oletin etukäteen, että koska kasvit ovat harvinaisia, niiden esiintymispaikat olisivat pienen piirin salaisuus. Varauduin varovaisiin askeliin, huippuunsa tarkennettuun katseeseen ja harkittuun etenemiseen niin kukkien hoksaamiseksi kuin tallautumisen estämiseksi. Tallomisen vaara oli kuitenkin melko pieni, sillä esiintymisalueelle saapumisesta kertoivat sen reunoille pystytetyt kyltit, ja kasvupaikkojen lomassa risteili polkuja, joilla pysytellä. Kasvukohdat oli merkitty metallisin tai puisin kepein.

Ehkä julkisuus auttaa suojelemaan näitä harvinaisia, rauhoitettuja kasveja. Jos ihmiset kiertelisivät etsimässä niitä huhujen perusteella tietämättä tarkkaa sijaintia, kasvit ja niiden kasvupaikat saattaisivat vahingoittua.

kylmankukkaHämeenkylmänkukkia (Pulsatilla patens), laji on erittäin uhanalainen.

risteymaHämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymiä.

kangasvuokko

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis). Lapsuudenseutuni Etelä-Karjalan maakuntakukka,
jonka näin nyt ensimmäisen kerran elämässäni, Hämeessä.

This entry was posted in kasvit and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Pulsatilloja Tuuloksessa

  1. Täytyy vain toivoa, että jossain vielä on hämyisiä, salattuja metsiä, joissa pulsatillat kasvavat villeinä ja vapaina yhdenkään ihmissilmän näkemättä. Ja monet muutkin ihmisen konkreettisesti tai metaforisesti tallomat lajit.

    • Tuula says:

      Optimistina uskon, että villiä ja vapaata – nimenomaan ihmisestä vapaata – on vielä olemassa. Mutta onko tämä mikään uskon asia? Sikäli paradoksaalista, että sitä mukaa kuin hankimme asiasta varmaa tietoa, koskematon katoaa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s