Jäljestämässä Helvetinjärvellä

Vuoden retkikauden avaus 24.2. Helvetinjärvellä keskittyi jälkiin. Jäljet kiehtovat, vaikkei niitä aina tunnistaisikaan. Olosuhteet olivat märät: metsä puski sumua, silloin tällöin satoi, märkä lumi litisi askelten alla, ja toisinaan puut ravistivat raskaita pisaroita kulkijoiden niskaan.

Vanhimmat jäljet olivat levinneet ja muuttuneet suttuisiksi, tunnistamattomiksi, mutta tuoreemmat hahmottuivat selvemmin, ja niistä pystyi päättelemään eläinten puuhastelujakin. Esimerkiksi se jälkien jättäjä, jota muutaman selkeämmän tassun painalluksen perusteella arvelimme talviuniltaan heränneeksi supiksi, oli penkonut männyn juurella sammaltuppuran ylösalaisin. Parin kolmen vaaksan päässä tuppurasta lepäsi kuollut päästäinen. Pahalta maistuminen ei suojele henkeä, vaikka varjeleekin syödyksi tulemiselta.

saukko_ojaa_pitkinKuva on yhtä suttuinen kuin retkipäivän sää, mutta saukon jäljet ovat tunnistettavissa.

Jälkihuippu olivat kuitenkin kuvassa näkyvät saukon jäljet ojan pohjalla. Ne olivat melko tuoreet, koska ne eivät olleet ehtineet suttaantua nuoskalunta löperöittävässä sateessa. Eläin oli tullut Kankijärven suunnasta ja mennyt ensimmäisen havaintopaikkamme kohdalla osapuilleen Luomajärven Länsilahtea kohti. Tassunjälkien lisäksi toisinaan näkyivät myös hännän laahausjäljet, ja välillä eläin oli ottanut liukuloikkia.

This entry was posted in eläimet and tagged , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s