Se puhelinlangoista

kumossaKun pari päivää sitten ajelin kirjoittamaan lapsuudenkotiin, maaseudun rauhaan, ihmettelin matkan loppupäässä epämääräistä tunnetta. Maisemasta puuttui jotakin, mutta en heti tajunnut, mitä. Sitten näin kasat ojassa – puhelinpylväitä ja rullille kelottua kaapelia. Pylväät kerättiin kuulemma viime viikolla.

Vasta nyt, kun puhelinpylväät lankoineen puuttuvat, tajuan, kuinka kiinteä tienvarsimaiseman osa ne olivat. Maisema tuntuu paljaalta ja olo hieman orvolta. Kun puhelinlinjat puuttuvat kylän raitilta, siitä puuttuu merkki puheesta, pulinasta, kälätyksestä, pölötyksestä, höpötyksestä, asiallisesta asiasta – ihmisen äänestä.

Näille nurkille puhelin tuli ennen sähköä. Kaasulamppujen ja -keittolevyjen aikaan puhelin oli kylän taloista kahdessa. Isovanhempani kävivät soittamassa puhelunsa siitä talosta, joka oli lähempänä. He tilasivat puhelut keskukselta, rouvashenkilöltä viiden kilometrin päästä.

Puhelinpylväät eivät ole olleet merkityksettömiä, vaikka ne olivat itsestäänselvyys.
Lenkillä on tullut monta kertaa laskettua pylväiden välejä: kolme väliä juoksua, kaksi kävelyä, kolme juoksua, kaksi kävelyä. Lapsena koulumatkalla välien laskeminen auttoi jaksamaan: kolmen, viiden tai kymmenen pylväsvälin päästä koti oli lähempänä.

Koulumatkat kestivät, koska niiden varrella oli monenlaista kiinnostavaa tutkittavaa. Joskus puhelinpylväätkin hidastivat matkaa. Pylväisiin oli kiinnitetty pieniä metallisia numerolevyjä, ja laskimme naapurin Masan kanssa numeroita yhteen. Tai Masa laski, koska itseäni laskeminen tuskastutti yhtä paljon taivasalla kuin matematiikan tunneilla.

Kymmenen vuotta sitten työskentelin tutkijana Tampereen yliopistossa Media ja arki -hankkeessa. Lankapuhelimet olivat tavallisia ja moni tutkimusta varten haastattelemistani ihmisistä käytti mieluummin lankapuhelinta kuin kännykkää. He myös pohtivat paljon lankapuhelimen ja kännykän eroja ja perustelivat, miksi käyttävät jompaakumpaa – tosin useat käyttivät molempia.

puhelinlanka_sisalta
Olivatkohan puhelut yhtä värikkäitä
kuin puhelinlangan sisus? 

Mediateknologiassa on tapahtunut valtavan paljon vuosikymmenen aikana, ja kun puhelinpylväät ja kaapelit korjataan pois ojistakin, edes ulkonaiset merkit eivät muistuta menneestä – eivät mediamenneisyydestä, mutta eivät myöskään pienistä koululaisista, jotka ynnäsivät numeroita ja kuuntelivat pylväiden päässä pärisyttävää tikkaa. Ja sen aikuisen pitää keksiä uusi keino rytmittää lenkkejään.

This entry was posted in media. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s