Uusilla vanhoilla poluilla Pukalassa

Ensimmäinen valinta sunnuntaiaamuna, kun metsännälkä raatelee: Laippaan vai Oriveden Pukalaan? Retkitoveri mukaan ja menoksi, alkumatkasta pientä pähkäilyä… hmmm… Pukalaan! Ja mieluiten maisemiin, joita vielä ei ole tullut kolutuksi, miten olisi Valkeajärvi? Sinne.

Kartan tillistelyn jälkeen ajamme noin 1,5 kilometriä Siitinjärven nuotio- ja telttailupaikan ohitse ja jätämme auton tien varteen levennykselle. Laskeskelemme sen pysyvän varjossa iltaan asti – tärkeä pointti hellepäivänä.

Sitten tossua tossun eteen ja Valkeajärven itäreunaa myötäilevälle polulle, jota reunustavat siellä täällä kantarellit. Kangashaperot pilkistelevät sammalikoissa. Loppumatkasta paikoissa, joissa havupuiden oksat ja neulaset maatuvat, kasvaa lampaankääpiä, mutta tätä emme tiedä vielä. Olemme vasta taivalluksen alussa.

laavulta
Näkymä Valkeajärven laavusta.

Valkeajärven laavu on vajaan kilometrin päässä polkumme alusta. Levollinen, rauhallinen ja siisti paikka, selvästi sellainen, että siitä joku välittää, hieman samanhenkinen kuin Elamojärven laavu Laipanmaalla. Käsittämättömän hiljaista, vain luonnonääniä. Pyörittelen mielessäni mahdollisuuksia tulla tänne joskus yöksi. Seurailemme kuikan sukeltelua Valkeajärven kirkkaahkossa vedessä ja juomme aamukahvit.

aika_kiva_esine
Tahtoisin tällaisen. Kiva nelijalkainen ritiläsysteemi,
jonka päälle
sopii hyvin kattila tai kahvipannu.
Pitäisikö syksyllä ilmoittautua
metallityökurssille?

Päätämme käydä tsekkaamassa myös nuotiopaikan, joka sijaitsee runsaan kilometrin päässä laavusta pohjoiseen. Hermostutamme harmaalokin, joka on päivystänyt pienellä kivellä horsman koristaman luodon tuntumassa. Lintu kookottaa ärtyneen tuntuisesti taivaalla ja rauhoittuu vasta, kun olemme selvästi loittonemassa.

Kohti nuotiopaikkaa tarpoessamme katselemme kääpiä, joita kasvaa runsaasti kelottuneissa puissa. Kuvassa on muodostelma, jollaista en ole koskaan nähnyt, käsi on mukana mittakaavan osoittamiseksi. Pisaran muotoinen kova pahkura on kiinni lahossa koivussa. Möykky näyttää siltä kuin se olisi puristeltu ohuesta tinapaperista ja päällystetty elmukelmulla. Mieli tekisi katsoa, mitä se on syönyt, mutta emme tietenkään riko sitä, vaan jatkamme matkaa.

arvoitus
Mikä mötykkä?

Rantaviivalla kasvaa lukemattomia heiniä. Maallikkona erotan neljä lajia, kaikki kukinnassa ja tuntemattomia, mutta suunnattoman kauniita. Sammalmatto peittää maata monin paikoin, ja retkitoveri heittäytyy pitkäkseen sammalikkoon. Näyttää kieltämättä mukavalta, mutta tyydyn istuskelemaan.

kääpäisää
Sammalpeitolla istuskelijan näkymä.

Jokin ötökkä puree kipeästi, ja puremakohtaan jää aristava, hailakka mustelma. Huidon hyönteistä kivun säikäyttämänä pois niin nopeasti, että rekisteröin siitä vain mustan värin ja pienenlaisen koon. Paarma se ei ollut, olikohan hämähäkki?

Valkeajärven nuotiopaikan edessä on pieni saari, jolle on kyhätty jotain laavulta näyttävää. Tarkempi tutkailu edellyttäisi uintia saareen. Matka on lyhyt, mutta uinti ei vielä tässä vaiheessa helteestä huolimatta maita. Polttopuukatoksessa on vain terävä kirves ja iltapäivälehden riekale vuoden takaa. Istuinpuut nuotion ympärillä lahoavat hyvää vauhtia. Mainiosti niillä silti voi loikoilla. Tämä on kyllä tosi löysä retki.

selällään
Löhöilijän näkymä Valkeajärven nuotiopaikalta.

Pari tyhjää kaljatölkkiä kimaltelee maassa auringonkilossa parin metrin päässä nuotiosta. Retkiraivo nostaa päätään. Kun tölkit on jaksettu täysinä raahata metsän siimekseen, miten ne tyhjennyksen jälkeen ovat niin painavia, ettei niitä pystytä kantamaan pois? Aaargh!

Tällä kertaa otin tölkit mukaani ja toin pois, mutta toisten jälkien siivoaminen ottaa raskaasti päähän. Pystyn siihen vain ajattelemalla, että se on teko, jonka teen luonnolle ja sen asujaimistolle, en hitustakaan tölkit jättäneille törpöille.

Onneksi retkiraivo lientyy makoillessa ja sinitaivasta katsellessa. Pikku hiljaa löysäily saa kuitenkin riittää – mihinkäs sitten? Vilkaisu karttaan, jatkamme Siitinjärvelle. Matkalla on kuluneisuudessaan lähes romanttisia pitkospuita, jyrkkiä kallioita, hakkuuaukeita ja vehmaita kosteikkoja.

vanhat_pitkokset
Vanamot pyrkivät pitkoksille
tiheinä mattoina.

Valkeajärveltä Siitinjärvelle johdatteleva polku seurailee loppumatkasta  järven rantaa. Maisema oikealla puolellani on mielestäni ahdistava ja ankea. Maa peittyy pääasiassa kuusten latvarangoista ja oksista koostuvaan kuivaan  risukkoon. Nuotio- ja telttailupaikka eivät juuri kohenna vaikutelmaa, vaikka niiden ympäristö onkin vehmas ja haavan lehdet havisevat kodikkaasti tuulessa. Tämä paikka ei tunnu hyvältä.

Olen huomannut, että luonnossa jotkut paikat tuntuvat hyviltä ja levollisilta, jotkut taas eivät. Näillä tuntemuksilla on vain vähän tekemistä sen kanssa, miltä paikka ulospäin näyttää. Kysymys on jostain muusta, jostakin selittämättömästä. Joka tapauksessa olen retkeillessäni herkkä tällaisille tuntemuksille ja kuuntelen niitä. En jää paikkaan, jossa on huono tuntu.

Siitinjärveltä lähdemme kohti autoa, mutta metsän kautta, eli patikoimme vielä parin kilometrin lenkin, joka alkaa seurailemalla Vähä-Musturin länsireunaa ja koukkaa sitten luoteeseen noustakseen hiljalleen pohoiseen. Maaston profiili on sähäkämpi kuin retken ensimmäisellä puoliskolla, ja nousut saavat puuskuttamaan. Matkan varrella tyhjennämme pienen vadelmapusikon. Marjat ovat suuria ja meheviä, ihania.

Kun saavumme aamuiselle lähtöpaikalle, virtaa on vielä jäljellä. Kartalta laskien olemme patikoineet vähintään seitsemän kilometriä, ja jossakin voisi vielä käydä. Patikoinnit on kuitenkin patikoitu, ja hurautamme Roninmaalle tekemään selvää lopuista eväistä.

Parkkipaikalta Roninmaan laavulle  johtavan polun alussa on kyltti, jossa sanotaan: “Pukala, luonnonhoitometsä. Aarniosa säilytetään luonnontilaisena. Puisto-osa säilytetään maisemaan sopivasti, talousosa on metsätalouskäytössä. Tervetuloa, siivo kulkija. Metsähallitus.”

Roninmaa
Näkymä Ronimaalla laavun edustan saaresta,
jonne pääsee siltaa pitkin.

Roninmaan laavulla on retkeilijöiden nuotiopiiri, savu tuoksuu, hiljaista naurua. Jatkamme siltaa pitkin saareen. Saaren kärjessä porukalla on pari tukevaa riippumattoa ja uimista rakastava koira. Löydämme itsellemme mukavan sopen, jossa on tunne omasta rauhasta. Kuikka sukeltelee ohitse, retkitoveri ui, minä kahlailen. Mukavaa. Tässä saaressa on aina ja kaikkina vuodenaikoina hyvä fiilis.

Silloin tällöin nenääni on pistänyt jokin muukin palavan haju kuin nuotion leppeä tuoksu. Retkitoveri huomaa, että erään kiven alta nousee savua. Toden totta! Kivi on kuumempi kuin auringon paahtama, ja sen alla kytee. Kiven ja kallion välissä on pidetty nuotiota, joka ei ole sammunut kunnolla.

Kivi on liian raskas vieritettäväksi, mutta sen alle johtaa kolo, johon kannamme juomapullolla ja eväsrasialla litroittain vettä. Kytö sihisee aikansa, mutta laantuu veden myötä.  Mekin alamme olla valmiita kotimatkaan.

This entry was posted in retket. Bookmark the permalink.

5 Responses to Uusilla vanhoilla poluilla Pukalassa

  1. Tuija says:

    Kävin hiljan Pukalassa ja se oli mennyt pilalle. Tiuhaan törpönsinisellä tuhritut puut reitin viitoituksena pilaa multa fiilarit.

    • Tuula says:

      Minusta ne olivat samanlaisia sinisiä opastemerkkejä kuin muillakin reiteillä, en sen ihmeemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Omat fiilarini menevät ihmisten jättämistä roskista ja ihmisten aiheuttamasta melusta. – Tomisiko opastetäplissä sitten jokin muu väri sinistä paremmin tai auttaisiko, jos täplät olisivat harvemmassa?

  2. Tuija says:

    Joo toi liikennemerkkisininen ei sovi luontoon ja viitoitus on turhaa kun polku ei haaraudu.

  3. Hieno kertomus! Retkiraivo on hauska termi, se nauratti. On se tosiaan kummaa, että joidenkin pitää saada roskata. Onneksi pääosin siellä on kuitenkin siistiä ja nuo opasteiden pienet siniset täplät eivät ainakaan itseäni häiritse lainkaan.

    • Tuula says:

      Kiitos palautteesta. Voi, voisin kertoa retkiraivosta niiiin paljon. Sanon vain, että ymmärrän hyvin, miltä Asterix-kirjoissa esiintyvästä Idefixistä tuntuu, kun joku kaltoinkohtelee puuta tai kaataa sen. Minulla yksittäisen puun tilalla vain on luonto.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s