Kaulushaikaroita ja muuta mukavaa Puurijärvellä

Kaulushaikara puhaltelee ruovikossa, ja toisesta ruovikosta vastaa samanlainen. Haravoimme kiikarein ja kaukoputkella Puurijärven ruovikoita; näemme silkkiuikkuja, härkälintuja, telkkiä, tukkasotkia, nokikanoja, naurulokkeja, laulujoutsenia, kalatiiroja ja heinäsorsia, mutta puhkujat pysyvät piilossa. Sen sijaan ruovikon yllä päivystelee ruskosuohaukka, ja teemme havainnon myös kalasääksestä.

Olemme viettäneet koko päivän (11.5.) Isosuon ja Puurijärven maisemissa linturetkellä. Päivän havaintoputken avasimme kuitenkin jo Huittisissa Karhiniemen sillankorvalla. Liro tepasteli Kokemäenjoen rantaan kasautuneiden ruokojäänteiden päällä, kymmenet räystäspääskyt parveilivat sillan alla ja taivaalla kaarteli pari haarapääskyä. Kiurun laulu soi peltojen yllä.

Mutilahden parkkipaikalta kävelimme parinsadan metrin pitkospuureitin lintutornille. Patikointia saattelivat käen kaukainen kukunta sekä metsäkirvisen ja keltasirkkujen laulu, peipoista nyt puhumattakaan. Emme kiivenneet lintutorniin, vaan menimme tähyilemään tekokoskelle. Kahlaajista näimme rantasipin, ja yksittäinen tiira kalasteli koskessa.

Jatkoimme tekokoskelta Ala-Kauvatsanjoen vartta myötäilevää tietä pitkin parin kilometrin päähän nuotiopaikalle ja siitä edelleen Kokemäenjoen varteen. Myös sinitiainen näyttäytyi matkan varrella, samoin muutama mustarastas ja jokunen räkättirastas.

Nuotiopaikan jälkeen tie jatkuu pusikkoisen ojan (?) vartta peltojen keskellä. Ojassa puljaa kaloja, mutta emme saa selvää, mihin lajiin ne kuuluvat. Jotkut kalat näyttävät siltä kuin ne haukkoisivat ilmaa veden pinnasta, mutta emme tiedä, mistä on kysymys. Reunavedessä muhii sammakonkutua. Pusikosta kuulemme kerttuja. Tunnen ruoko- ja rytikerttusen äänestä, mutta pusikosta raikaavat äänet eivät kuulu kummallekaan. Määritys jää tekemättä.

Sen sijaan muista kerttuihin kuuluvista linnuista saamme retken aikana kokoon kolmen suoran – tiltaltin, pajulinnun ja sirittäjän. Tämä kolmikko on itselleni haasteellinen siksi, että äänestä tunnen ne unissanikin, mutta ulkonäöltään ne kuuluvat sarjaan pienet ja harmaat. Sen lajeja minun on toistaiseksi vaikea erottaa ulkonäöltä toisistaan. Viime päivinä on onneksi ollut kaksi tilaisuutta tarkkailla pajulintua läheltä, tarkasti ja pitkään.

Ahvenusjärven tornillakin pyörähdimme, ja tältä pyörähdykseltä listasimme erityisesti läheisellä pellolla lentelevät ja naukuvat töyhtöhyypät. Ihailimme pitkän tovin myös yhtä päivän kymmenistä kurjista.

Päivän muista havainnoista listalle kuuluvat varikset, naakat, korpit ja västäräkit, joita näimme pitkin päivää eri paikoissa. Käpytikasta tuli kuulohavainto, samoin isokuovista. Jälkikäteen retkikuntamme Annalan tiimin valokuvista paljastui, että alueella esiintyi myös kottaraisia, mutta olen kahden vaiheilla, voiko ne lisätä listaan, kun niitä ei heti paikan päällä eroteltu kottaraisiksi mustarastaiden vilinästä. Ei, laitan kottaraiset havaituiksi vasta, kun olen itse tapittanut niitä silmästä silmään. Mutta lentäjistä voisi kyllä vielä mainita neito- ja sitruunaperhoset.

rakas_Isosuo
Sydän – ihmiselle vai Isollesuolle?

Kiersimme puolenpäivän maissa myös Isonsuon luontopolun, joka on parin kilometrin pituinen pitkossilmukka. Pitkoksilla paistattelivat lukuisat sisiliskot. Kenties niiden innoittamana kävin retkikunnan Team Keravan edustajan kanssa seuraavan, sisällöllisesti ja ajallisesti vain hieman tiivistetyn keskustelun:
”Onks siul kyypakkaus mukana?”
”Ensiapulaukussa.”
“Ja se on…?”
”Autossa, miten niin?”
”No ihan siks vaan, että onks tääl käärmeitä?”
”Eiiih, ne on vaihtolämpösiä, ei niitä viel oo.”
”Vai niin. Mikäs tuo sitten on?”

sininen_kyy_pysty
Suon asukas valtakunnassaan.

Sininen kyy pötkötteli valppaana puhujan selän takana. Olimme juuri istahtaneet lepäilemään, mutta kyy sai meidät pikku hiljaa jaloillemme.

torvijakala   sahalaita
Jäkäläisessä ympäristössä sininen/siniharmaa on hyvä suojaväri.

Elämäni ensimmäinen sininen kyy. Mikä mainio suojaväritys siniharmaassa jäkäläisessä maassa! Jos kyy olisi ollut täysin liikkumatta, se olisi voinut hyvinkin jäädä huomaamatta. Sen pituutta oli vaikea arvioida, mutta veikkaisin sitä noin 70 – 80 sentiksi. Kuviointi ja väritys muodostivat tyrmäävän kauniin kokonaisuuden, mutta eläin itse herätti ainoastaan kunnioitusta ja halun jättää se rauhaan. Minkä tietenkin myös teimme.

This entry was posted in linnut, retket. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kaulushaikaroita ja muuta mukavaa Puurijärvellä

  1. Sanni says:

    Greippiperhoset unohtui !

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s