Hurputtelemassa – merihanhia ja peippoja

Karkea lumi, hiekka ja jää vuorottelevat askelten alla, kun kävelemme kohti Hurpun arktikantarkkailutornia ja Leerviikiä Virolahdella.  Aamuisesta metsästä erottuu kirkas peipon laulu loppukiekuroineen. Kun pysähdyn kuuntelemaan, näen laulajankin, tomeran palleron ohuen männyn latvuksessa. Myös keltasirkut ovat ahkerasti äänessä.

Koiran_juomakuppi_Hurpussa
Koira maistelee merivettä.

Leerviikistä eteen avautuu jäälakeus. Paikoittain jää on notkahtanut, ja notkoihin noussut vesi lainehtii pienin terävin aalloin. Kauempana kivisellä luodolla kailottaa muutama lokki. Kaksi laulujoutsenta lentää ylitsemme mustat jalat valkoista vartaloa vasten.

arktikantarrkailutorni
Arktikan aikaan toukokuussa Hurpun autius
on kaukainen muisto. Keittokatokselta vasemmalle
on luontokirkko, oikealta lähtee
reitti Leerviikiin.
Takana on arktikantarkkailutorni.

Ennen paluuta Luumäelle keittelemme kahvit lintutornin tuntumaan rakennetussa keittokatoksessa. Kahvin kulauttelua ja näkkileivän rouskutusta säestää sepelkyyhkyn huhuilu, ja autolle käveltäessä näen pari kyyhkyä lennossa.

pakollinen_kahvinkeittokuva
Tavaksi tullut kahvinkeittokuva, tällä kertaa
keittokatokselta. Edessä avautuu parkkialue.
Sen takana sijaitsevista huusseista toinen on
esteetön.

teeri_meni
Auringon lämmössä leventyneet teeren
jäljet keittokatoksen edessä.

Paluumatkalla oli pysähdyttävä pellon laitaan ennen Lintulahden risteystä, sillä pellolla näkyy harmaita möykkyjä. Kurkia? Eiiih… liian matalia kurjiksi ja aivan toisenmuotoisiakin. Kiikarit silmille ja jopa näkyy: hanhia, merihanhia!

Seitsemän merihanhea tutkiskelee peltomaata ja sen lätäköitä. Hanhien ympärillä naukuu sekalainen määrä töyhtöhyyppiä. Myös kymmenet rastaat etsivät ruokaa pellolta, mutta tarkempaa selkoa niistä ei saa kiikarillakaan. Rastaiden joukosta erottuu yksi västäräkki.

Ensimmäiset hanhet näimme jo aamulla Virolahdelle tullessamme, Ylämaan puolella. Viiden hanhen parvi lensi ylitsemme Miehikkälän suunnasta Lappeenrantaan päin. Routivalla tiellä oli kuitenkin parempi pitää katse tiessä kuin yläilmoissa, joten mitään tarkempaa ylilennosta ei ole sanottavana.

Olen tehnyt viime päivät kirjoitustöitä Luumäellä, ja se on tarjonnut mainiot mahdollisuudet tarkkailla luontoa aina, kun on ollut tauon paikka. Heti, kun astun ovesta ulos, olen keskellä erilaisia ympäristöjä monenlaisille lintulajeille – peltotilkkuja, järvi ruovikoineen, havu- ja sekametsää, puutarha ja läpitunkemattoman tuuhea kuusiaita, jonka suojissa on vilkasta lintuelämää.

Viikon aikana olen kuunnellut teerien soidinta, kurkien huutoa ja laulujoutsenten toitotusta. Eilisiltana kuulin huuhkajan huuhkintaa, ja toissailtana näin ja kuulin lehtokurpan. Siitä olin kyllä aika tohkeissani.

Virolahti-päivän (18.4.) ensihavainto kuluvalta vuodelta oli merihanhien lisäksi kuovi. Kuovit ovat mieltyneet naapurin kesantopeltoon, jolle lumien sulaessa kertyy hienoja lammikoita.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s