Kakkajuttu

teerenpapanat160413Olin viime tammikuussa Ala-Hirvasjärven rannassa juuri, kun illan hämärä muuttui pimeydeksi. Silmäkulmasta näin jonkin tumman vilahtavan ylös lumesta tervalepän ja männyn välistä. Tumma katosi silmänräpäyksessä männyn oksistoon.
Arvelin, että kanalintu nousi hangelta tai kiepistä, pelästyi ehkä askelteni tömpsähtelyä.

Teki mieli kahlata tarkistamaan jäljistä, mutta en halunnut pelästyttää sitä-mitä-ikinä-näinkään männystä pakosalle, käyttämään arvokasta energiaansa syyttä suotta. Seuraavana aamuna menin tarkistamaan, olinko tulkinnut näkemäni oikein. Yön aikana tuuli oli kuitenkin puhaltanut hangen sileäksi ja jäljet piiloon.

Tänä iltana istuin samassa rannassa nuotiopaikalla, kuuntelin luontoa ja ajattelin niitä näitä tähkäpäitä. Äkkiä maastossa hajamielisesti vaelteleva katseeni osui tippaleipämäiseen muodostelmaan tervalepän ja männyn välissä. Teeren kikkaroita! Vau! Ooh! Se tammikuinen tumma vilahdus oli kuin olikin teeri!

Tumman vilahduksen arvoituksen ratkeaminen tuntui aika riemastuttavalta. Etenkin, kun ne äänet, joita olin juuri keskittynyt kuuntelemaan, olivat teerien pulputusta. Yleensä ne pulisevat varhain aamulla, mutta nyt ne soidintavat illallakin. Pulputus kuuluu suolta parin kilometrin päästä. Sen lomasta kiirivät korviini myös kevään ensimmäiset kurjenhuudot.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s