Kevättä vastassa Porissa ja Huittisissa

Terminen kevät ei ole kuulemma vielä alkanut, elämme talvea. Telkkäpari Porin Kallon aallonmurtajan kärjessä taitaa olla toista mieltä. Pienet aallot rypyttävät veden pintaa telkkien ympärillä, kun ne sukeltelevat jäälauttojen lomaan syntyneessä avovesitilkassa. Ne katoavat sukelluksiin kuin ongenkohot, ja kun ne pulpahtavat pintaan, kuuluu pienen pieni vetinen lirpahdus.

aallonmurtajalla
Kallon aallonmurtajan kärjessä saa
fiilistellä vapaan veden äärellä.

Porin_Kallo
Näkymä Kallon aallonmurtajan tyveltä,
äänimaisemana lokkien kakofonia.

On toinen pääsiäispäivä. Sadat lokit kirkuvat, kailottavat ja mekastavat muutaman kivenheiton päässä telkistä. Osa ui, jokunen liitelee kuin rausku meressä sinistä taivasta vasten, mutta enemmistö istuu paistattelemassa jäällä sulan äärellä.

Kun poistumme aallonmurtajalta, vastaan tulee pieni porukka kaukoputken kanssa. Vähän jää kiusaamaan, mitä lokkilajeja paikalla mahtoi olla. Lokkeihin oli sen verran välimatkaa, ettei paljain silmin tullut intouduttua lajimäärityksiin, ja laiskotti liikaa, jotta olisin lähtenyt hakemaan kiikareita autosta.

Laiskotuksen tunnetta vahvistaa, että päänsisäinen lintututka tuntuu säätäneen itsensä off-asentoon. Aina ei vain jaksa. Panen merkille mustavarikset, varikset, harakat ja naakat sekä talitiaiset, mutta siinäpä ne. Pari vihertävää pikkulintua lensi Poriin tultaessa tien ylitse jossain Kiikoisten ja Kullaan välillä, mutta ei niistäkään enempää. Silmät kaipasivat peltojen sulakohtiin töyhtähyyppiä, mutta joitakin aikoja niitä kai vielä pitää odottaa.

Lintututkan lepoasento on kuitenkin vain tilapäinen, ja lintujen muuttosesongin odotuslukemat hipovat punaista. Asemissa ollaan, optiikka huollettu, lintukirjat liimattu kasaan ja kartat kerätty kädenojentaman päähän!

Ennen Meri-Poria, Mäntyluotoa ja Kalloa tsekkasimme Yyterin kevätilmeen. Maakravusta oli kummallista kävellä hiekkadyyneillä samalla, kun toisaalla lapset laskivat pulkkamäkeä ja ladut kiiltelivät auringossa.

Yyterista_merelle
Kun Yyteristä katsoo merelle, näkymä on
tällainen…

hiekkaa_ja_taivasta
… ja mantereelle päin maisemaa hallitsevat
dyynit.

juurilla_kiinni
Koivu nostelee juuriaan kuin ottaakseen
hatkat tuuliselta rannalta.

kylmaa_ja_kuumaa
Jää pitää pintansa, vaikka aurinko pystyy
käräyttämään retkeilijän kasvot.

Kotimatkalla Porista Tampereelle koukkasimme Huittisten Isollesuolle. Suolla kulkevan luontopolun pystyi kiertämään jalkaisin mainiosti, ja autolla pääsi alueen parkkipaikalle vaivatta.

Isonsuon_mantyja
Isonsuon luontopolun varrelta.

Nuotiopaikalla asti emme käyneet, mutta tsekkasimme, oliko Mutilahden tekokoskessa elämää. Varmaankin, mutta ei mitään silmin havaittavaa. Koski kohisi ja pulisi kuin muuttolintuja odottaen. Sekin.

This entry was posted in reissut, retket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s