Pieni linturetki lähiluonnossa

Lätäköitä peittää riite ja maa on kuurassa, kun kipuan Kalevanharjun pohjoiskylkeä kohti Kalevantietä. Aloitan Etapin kulmalta, kohdasta, jossa huhtikuussa 2005 näin elämäni ensimmäisen punavarpusen.  

Nousevan auringon valo siivilöityy usvan pehmentämänä puiden ja puskien lomitse. Yötä valaisseesta kuusta uupuu kolmannes. Varikset raakkuvat, talitiaiset pitävät monimuotoista mekastustaan, liikenteen ääni ei hellitä hetkeksikään. Närhi rääkäisee.

Vaikka on aamu, Kalevankankaan hautausmaalla vallitsee jo touhukas ilmapiiri. Ihmiset rapsuttelevat haudoilla ja viipottavat määrätietoisen näköisinä kanniskellen kellokanervia, havuja ja kynttilälyhtyjä. Harakat kääntelevät terhakasti maahan pudonneita lehtiä, varikset lentävät kuusesta kuuseen.

Pihlajat, joissa vielä viime viikolla töihin kävellessäni näin kymmenien tilhien parvia, ovat autioita. Myös suuret räkättirastaiden parvet ovat poissa, niitä ei ole näkynyt pariin kolmeen viikkoon.

Räkätit tuovat mieleeni punakylkirastaiden yömuuton, jota kuuntelin 8. lokakuuta. Ne lensivät loputtoman kuuloisena virtana etelää kohti Kalevan ylitse. Edellisen kerran seurasin punakylkirastaiden yömuuttoa kolme vuotta siten lokakuussa Utössä. Huimia kokemuksia molemmat.


Muistomerkin vieressä kasvaa yksi pihlajista,
joissa tilhet aterioivat viime viikolla.

Marjat punaavat maan pihlajien alla, osa marjoista on varissut hautakiville. Punatulkut päästelevät metallisointisia vihellyksiään havupuiden suojassa, yksi ääntelee kuusen latvassa. Suora auringonvalo saa sen rinnan hehkumaan punaisena sinistä taivasta vasten.

Krematorion tuntumassa havaitsen yksittäisen sinitiaisen. Se näyttää nyppivän pihlajanmarjaterttua aivan kuin söisi marjoja. Ehkä se kuitenkin napsii tertun suojassa piileskeleviä hyönteisiä.

Kalevankangas on hiljainen, ja kävelen Kaupinkatua Kaupin kansanpuistoon. Matkalla panen merkille aiemmin havaittujen lisäksi pulun, pari naakkaa ja varpusparven. Rauhaniemessä Näsijärven rannassa huomaan kaksi lentävää räkättirastasta.

Vastapäätä Rauhaniemen kansankylpylää, Vene 71:n satamassa, kiikaroin harmaata möykkyä aallonmurtajan päässä. Se osoittautuu nuoreksi harmaalokiksi. Lintu kyyhöttää kauan huonoryhtisenä, kuin kasaan painuneena. Sitten se kohottautuu, haukottelee makeasti, venyttelee jalkojaan ja oikoo siipiään. Aurinko lämmittää, muutama kalalokki lentää sinitaivaalla, aikuinen harmaalokki ui pienessä aallokossa lujaa vauhtia. Käpytikka kailottaa metsän uumenissa.

Juutun hetkeksi tyrmistymään maastoon hylätystä oranssinvalkoisesta rastista. Repaleisen rastin vieressä on heijastin, johon on raaputettu ’hirvenhiihto’. Tämä ei valitettavasti ole ensimmäinen Kaupin metsiin jätetty rasti. Suunnistajien olisi helppo vaalia omaansa ja lajin mainetta siivoamalla rastit ja muut roinat luonnosta heti käytön jälkeen. Kauppi on usein masentavan roskainen muutenkin.

Pienen linturetken toivelistallani olivat Kaupin kansanpuiston osalta hömö- ja töyhtötiainen. Niiden sijaan havaitsemme retkeen puolivälissä liittyneen ystäväni kanssa pienen pyrstötiaisten parven Pirunvuoren ja Tuomikallion välissä. Ne puikkivat niin vikkelästi haapojen ja koivujen latvustoissa, että määrää on vaikea laskea. “Ainakin viisi”, ystävä arvioi. Havainto on yhtä sykähdyttävä kuin puukiipijä Laipanmaalla 25. lokakuuta.

Ja kun nyt tuli muualla tehdyistä havainnoista puhe, olisinpa halunnut nähdä sen pulmusparven, jota veljentyttö pääsi ihailemaan Tampereen Annalassa viime viikolla.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s