Lepohetkiä Hämeenlinnassa

Kiireisimpinä aikoina, kun työpäivät ja -viikot venyvät, olen opetellut ottamaan levon pienistä asioista, pienistä hetkistä. Olen huomannut, että tilaisuuden tullen pystyn keskittymään luontoon niin, että kaikki muu häviää mielestä.

Tilaisuuksia tällaisiin lepohetkiin on yllättävän helppo järjestää, onhan luontoa lähes kaikkialla, kun sillä silmällä katsoo.

Olin työmatkalla Hämeenlinnassa. Kävelin mennen tullen muutaman kilometrin Hämeenlinnan linja-autoasemalta haastateltavani luokse Hattelmalan eteläpuolelle. Menomatkalla valmistauduin haastatteluun, paluun otin levon ja virkistyksen kannalta. Reitin varrella oli omakotialuetta, pellonlaitaa, puistoja, metsänreunaa ja Vanajaveden rantaraitti.

Panin merkille rastaat, jotka lensivät parvissa kitisten sinne tänne omakotitalojen yllä. Samoilla tienoilla näin langalla helmenharmaan linnun musta baskeri otsalla. ”Mustapääkerttu”, ajattelin vaistomaisesti ja jatkoin matkaa. Vasta tätä kirjoittaessani plaraan lintukirjoja ja mietin, oliko tosiaan. Ja tämmöinen löytyi Virvelinrannan tienoilta kadun varrelta lehtiä viskelemästä.


“Nii-in?” 

Harakka oli kummallisen kesy, se ei juuri väistellyt pyöräilijöitä eikä minuakaan. Vasta kun olin noin puolentoista metrin päässä, se lehahti lentoon. Ehkä silläkin vain oli hyvä keskittymiskyky.

Nurmikolta harakan läheltä yhytin nämä keltaiset kiekot.


Tuntomerkit täsmäisivät kultasieneen.

Kauppasienineuvoja Puranen voi todeta vain, että nämä eivät ole kauppasieniä. Olisivatko kultasieniä? Ainakin tuntomerkit Korhosen kirjasta (2005) täsmäisivät. Lajista Korhonen kirjoittaa, että se on yleistynyt ja viihtyy ihmistoiminnan vaikutuspiirissä muun muassa puistonurmikoilla ja puutarhoissa. Puistojen sieniä on tämä seuraavakin hattivattiporukka.


Mustesieniä.

Jokin mustesieni tämä on, olisiko suomumustesieni? Seuraavat sienet löivät sitten aivan ällikällä. Ne kasvoivat puistossa Vanajan partaalla.


Tuli sienikurssin opettajia ikävä.

Olisivatko nämä suomumustesieniä siinä vaiheessa, kun itiöemä on juuri taikka hiljattain puskenut maasta? Tämä on vasta arvaus, mutta etsin tietoa ja palaan asiaan. Ehdotus tuli mieleeni, kun vertasin näiden lakkeja edellisessä kuvassa alinna olevan sienen lakkiin. Pitää tutkia asiaa. Seuraavasta luojanluomasta taas olen ihan varma…


Koiran olemus sopii hyvin
kirjavien, tuulen lennättämien
lehtien joukkoon.

… koirahan se siinä, pitkäkarvainen chihuahua, ystävällinen ja hilpeä, hyvin eloisa ja seurallinen. Vaihdoin emännän kanssa muutaman sanan, ja hän kertoi, että koira on viisivuotias uros.

Loppuun sananen lajikumppaneista. Sanotaan, että vauva ja koira vetävät ihmisiä juttusille, mutta kartalla on sama vaikutus, sopii vaikka kokeilla.

Tunnen Hämeenlinnaa huonosti, joten suuntasin haastattelupaikkaan paperikartan avulla. Puolivälissä patikkaa minut saavutti sinisiin verkkareihin sonnustautunut vanhempi herrasmies, arviolta seitsemissäkymmenissä. Hän kysyi, olenko kartalla, sanoin olevani.

Pappa hidasti kuitenkin kävelemään kanssani, kertoili itsestään, perheestään, sukulaasistaan, kaupunginosastaan, kuntaliitoksista ja äänestämisestä. Hän saattoi minut niin pitkälle, että oli varma perille osaamisestani. Aikaisemmin olin sanonut hänelle, että hän voi rauhassa pinkaista vauhtiin, pärjään kyllä. “Pohojalaanen mies ei lähre juoksemahan kun kerta on naisseurahan päässy”, hän vastasi.

This entry was posted in ihmiset, kaupunki, luonto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s