Pähkinähakki

Ikaalisten kylpylässä Kyrösjärven rannalla ei ole vikaa, mutta päästäni puuttuvat kylpyläelämään soveltuvat asetukset. Päivät sujuvat, koska Aslak-kuntoutuksen ohjelma on runsas, monipuolinen ja tiukka. Sen sijaan iltaisin olen tuntenut itseni neliöksi ympyrässä.

Illat kuitenkin muuttuivat, kun sain tietää, että maastossa on 40 kiintorastia. Neljäkymmentä! Sillä määrällä voin jo suhtautua luottavaisesti tulevaisuuteen. Suunnistamisen ohella olen tsekkaillut lintuja, mistä päästään asiaan.

Kun eilisiltana kahdeksan maissa palasin suunnistamasta kylpylän rantaa pitkin, näin matalassa heinikossa sembramäntyjen alla pähkinähakin. En hetkeen ollut uskoa silmiäni, ja lintukin vaikutti yllätetyltä. Kyllä, pähkinähakkihan se siinä. Tapitimme toisiamme hetken, sitten se lensi männyn latvaan ja jatkoin matkaani.

Olin löytänyt jokaisen rastin, jonka olin suunnitellut etsiväni, ja kun kaiken päälle tuli vielä havainto pähkinähakista, kylpyläelämä tuntui jo varsin siedettävältä, ellei peräti juhlalliselta.

Tänään keskipäivällä näin yhden pähkinähakin lennossa – omintakeinen, tunnistettava lentotyyli – ja illalla seitsemän jälkeen läksin vasiten ”hakkijahtiin”. Ehdin jo lähes luopua toivosta, kun sivusilmin hoksasin hakkimaisen tumman leuhahduksen tenniskenttien takana horsma- ja vadelmapusikossa. Menin huvikseni katsomaan lähempää, mutta eihän se jäänyt odottelemaan.

Lähestyessäni sembramäntyjä näin yhden pähkinähakin maassa kurtturuusujen lomassa, koivun ja pihlajan välissä. Se lensi ylös pihlajaan, ja pian sen seuraksi liihotti sembramännystä käpyä kuskaten toinen pähkinähakki. Se kiilasi kävyn pihlajan oksaan ja alkoi hakata. Käpy putosi lopulta maahan kappaleena, jota ei enää olisi kävyksi tunnistanut, jollei olisi sitä sellaiseksi tiennyt.

Nyt pihjalassa oli siis kaksi pähkinähakkia. Ja sembramännyssä kolmas! Linnut eivät vaikuttaneet kovin aroilta, ja puiden alle pudonneiden käsiteltyjen käpyjen määrästä päätellen ne olivat viihtyneet alueella pitkään. Tarkkailin lintuja sydämeni kyllyydestä siltä varalta, että kestää kauan ennen seuraavaa havaintoa. Edellisestä pähkinähakkihavainnostani on viitisen vuotta.

Lisäys lauantaina 18.8.2012

Kuvassa on pari sembramännyn käpyä pähkinähakin jäljiltä.  Vaikka olimme linnun kanssa hyvän tovin lähekkäin, en saanut kuvaa. Unohdin kameran kotiin ja kännykän huoneeseen. Korvikkeeksi menetetystä kuvasta pakkasin reppuun pari hakkien käsittelemää käpyä ja kuvasin ne kotona. Nyt reppu tuoksuu/haisee äitelän kukkaisen pihkaiselle, ei lainkaan tavallisen männyn pihkalle.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s