Paparazzi ja tervapääsky

Että voikin tänä kesänä olla hankalaa saada kuva tervapääskyn poikasesta, vaikka se asuu samassa paikassa kuin edeltäjänsä, parvekkeen seinän ja katon välisessä kolossa melkein oven päällä. Hoksasin ensimmäisen kerran tervapääskyparin pesivän parvekkeella kesällä 2010. Toisin kuin viime kesänä, pesintä tapahtui melkein huomaamattani.

Viime kesänä emolinnuilla, tai ainakin toisella, oli vaikeuksia osua pesään, jolloin se lensi suoraan olohuoneeseen, jos parvekkeen ovi oli auki, ja mätkähti lattialle. Oveen se onneksi ei törmännyt kertaakaan. Pesältä lähteminen ei ollut sen hohdokkaampaa, sillä toisinaan lentoonlähdöstä tuli lennähdys parvekkeen lattialle. Nostelin lintu(j)a ilmaan, ja kun olin reissussa, pyysin ystävää pitämään niitä silmällä.

Viime kesän pesintä oli paitsi näkyvää myös kuuluvaa. Tänä kesänä on ollut vaisumpaa. Juhannuksen tienoilla pesästä kuului tärykalvoja viiltävää kirkunaa, enkä tiedä, kuka asianosaisista oli äänessä, mutta muuten on ollut melko hiljaista.

Viime kesänä sain siis konkreettisen käsituntuman siivekkäisiin kesäkämppiksiin, ja poikanenkin katseli pesän reunalta maailmaa niin usein, että sen saattoi valokuvata kaikessa rauhassa. Voi tietysti olla, että reunalla vuorottelikin kokonainen nuorisokopla, mutta koska en erottanut yksilöitä toisistaan, syntyi käsitys yhdestä uteliaasta ja vilkkaasta poikasesta. Mekastuksen perusteella jälkeläisiä olisi voinut olla pataljoona.

Nyt kuvaaminen on ollut haasteellista. Silloin, kun joudan päivystämään kameroineni, poikanen kurkkii maailmaa harvoin ja vain pikku vilauksin. Olen tosin oleskellut parvekkeella aika vähän, koska olen halunnut antaa tervapääskyille pesimärauhan. Ehkä poikanen käyttää paljonkin aikaa Kalevan ilmatilan tarkkailuun, kun en ole näkemässä. 

Katselin kesien 2010 – 2011 tervapääskypäivityksiä, ja tämän kesän poikanen taitaa olla lähtökuopissa. Viime kesän poikasesta tein viimeisen havainnon 21.7., ja toissakesäistä avitin lentoon parvekkeella 15. heinäkuuta. 

Kunnes alan tehdä blogin sisällä linkityksiä (olen tähän asti odotellut, että kertyy sekä linkitettävää että tarvetta sisäisiin viittauksiin), tervapääskykesien elämästä pääset lukemaan kirjoittamalla etsi-kohtaan sanan tervapääsky. Kokeilin, pitäisi pääpiirteissään toimia. 

Lopuksi pari turhauttavaa kuvaa. Ainakin ne selittävät, miksi blogissa on niin paljon kuvia kasveista.


Öh… tervapääskyn poikanen…


… ja puolet sen emosta. (Huokaus.)

* * *

Lisäys sunnuntaiaamuna 29.7.2012 

Mukillinen aamukahvia oli puolivälissä, kun yhytin poikasen jälleen. Nämä kuvat ovat kesän viimeiset haparoivat yritykset kuvata sitä, ja todennäköisesti myös havaintoni poikasesta jää kesän viimeiseksi. Se nimittäin lähti lentoon.


Kurkkaus, joka ei päättynytkään
käkikellomaiseen vetäytymiseen pesän hämärään, vaan…


… lentoon. 

Kuten otoksista saattaa arvata, jäin pääskyjen kuvaamisen osalta voimakkaaseen turhautumisen tilaan. Mutta ensi kesänä uudestaan, apukset! Kukaties olen siihen mennessä onnistunut kasvattamaan sekä osaamista että välineistöä.

Toisinaan lähtöjen luonteeseen kuuluu  jättää jälkeensä pinkka kysymyksiä. Nyt kiinnostaisi esimerkiksi, palaavatko tervapääskysen poikaset pesään sen jälkeen, kun ne ovat lähteneet.

Kolmen kesän aikana on käynyt täysin selväksi, että tietoni tervapääskystä ovat mitättömät. Sen sijaan havaintoja on kertynyt aika paljon. Havainnot kuitenkin pitäisi liittää olemassa olevaan tietovarantoon, eikä siinä kaikki: olemassa olevaa tietoa pitäisi pystyä arvioimaan kriittisesti, mikä onkin koko homman varsinainen haaste.

Toistaiseksi en ole löytänyt kovin paljon kirjatietoa tervapääskyjen käyttäytymisestä. Lintukirjat kertovat suunnilleen samat perusasiat. Netistähän tietysti löytyy yhtä sun toista (esimerkiksi http://www.commonswift.org), evääksi vain repullinen lähdekritiikkiä ja sitten matkaan.

Iltamerkintä 29.7.2012 klo 22.00

Niin että palaako pesästä lähtenyt tervapääskyn poikanen lähdön jälkeen enää pesään? En päivän tervapääskysurffailun päätteeksi edelleenkään tiedä, mutta tuossa se nyt kumminkin on, katselemassa pesän reunan yli. Tai sitten tämä on aamuisen sisarus. 

En ole muutamiin päiviin havainnut emojen käyvän pesällä. Olisiko niin, että poikanen/poikaset ovat omillaan, mutta käyttävät pesää edelleen? Ja sekin kiinostaisi, että jos poikasia on pari kolme, miksi olen nähnyt aina vain yhden kerrallaan?

Nyt on kyllä tunnustettava, että apus-pakka on sekaisin ja kysymyksiä kosolti enemmän kuin vastauksia. Mutta havainnointi jatkuu, ehkä palaset jonakin päivänä osuvat yhteen.

This entry was posted in luonto, valokuvaaminen. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s