Niksinurkka: Ahomansikoita kuivaten

Päätin kuivata ahomansikoita, joita kotipuolessa kylläkin kutsutaan mettämansikoiksi. Kuivuriahan en omista, mutta mustikoiden kuivaaminen muistissani ajattelin työn sujuvan suit sait sukkelaan. Kissan villat! Aikaa meni monta päivää, ja siinä vaiheessa, kun nypin ensimmäiset (onneksi myös viimeiset) homehtuneet mansikat pois, pieni epätoivo hiipi puseroon.


Mansikoiden poiminta oli työn helpoin osa.

Kaikkiaan mansikoiden kuivaaminen oli viikon urakka. Helpoin osuus oli mansikoiden kerääminen. Niitä oli kaikkialla niin runsaasti, ettei etsiskellä tarvinnut lainkaan. Puhdistin saaliin ja levitin paksuhkon talouspaperikerroksen päälle pullapellille. Sitten koko viritys leivinuunin päälle.

Viime lämmityksestä oli kuitenkin kulunut liikaa aikaa, eikä kuivuminen ottanut alkaakseen. Seuraavaksi vein pellin mansikoineen ulos tuuleen ja aurinkoon. Se auttoi sateiden saapumiseen asti.


Ulkona tuulessa ja auringossa pari tuntia
ennen monipäiväisen sateen ensimmäisiä
pisaroita.

Mutta mikä neuvoksi, kun sataa vuorokaudesta toiseen ja kaikkialla on nihkeänkosteaa?Saunapa tietenkin. Muutama tunti saunomisen jälkeen, kun sauna oli täysin kuivunut ja jäähtynyt noin 50-asteiseksi, vein mansikkapellin ylälauteelle. Seuraavana päivänä huomasin muutamassa mansikassa hometta ja poistin ne. Homehtuminen loppui siihen.


Mansikat kuivuvat helpommin, jos ne ovat
irrallaan toisistaan.

Ensimmäinen päivä ja yö menivät mansikan palleroilta siis leivinuunin päällä, toinen päivä auringossa ja tuulessa ja yö sisällä keittiössä. Kolmas ilta, yö ja seuraava päivä saunan ylälauteella. Saunaa lämmitettiin vielä pari kertaa, ja noin viidentenä päivänä poiminnasta huomasin mansikoiden alkaneen kuivua. Ne kutistuivat ja tummuivat.

Viikon kuluttua poiminnasta mansikat olivat kuivia ja ne saattoi varastoida. Kevyet, kuivat mansikat pitivät mukavaa rapinaa, kun ripottelin ne pahvirasiaan odottamaan tulevien retkien aamupuurohetkiä.


Kuivat mansikat ovat tummanpunaisia,
kutistuneita ja keveitä. Säilöin ne elintarvikkeille
tarkoitettuun pahvirasiaan, “bioboxiin”.

Mitä opin? Ensimmäiseksi sen, että mansikka on märkä marja (kukkapohjus), vaikka se olisi poimittu aurinkoisessa ja kuivassa säässä. Toiseksi: kun mansikat levittää kuivumaan, ne eivät saisi koskettaa toisiaan. Kosketuksissa kosteus haihtuu huonosti ja kuivumisen sijaan marjat alkavat pilaantua.

Kolmanneksi: vaikka näyttäisi siltä, ettei hommasta tule mitään, kannattaa katsoa vielä pari päivää. Ahomansikoiden kuivaaminen kuivuritta on slow-henkistä puuhaa, jossa kärsivällisyys saattaa tulla palkituksi, ja siksi kannattaa ainakin yrittää.

This entry was posted in kasvit, niksit. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s