Luonnon ihmettelyä Valamossa

Työmatkalla tuli yövyttyä Valamon luostarissa Heinävedellä.

Heinäsirkat sirittivät heinikossa, lintujen poikaset piiskuttivat valtavien kuusien suojassa, varisemo ruokki omaansa luostarihotellin pihanurmella. Hyttyset ja mäkärät iskivät helteestä nihkeään ihoon. Luostarin kissa, nenänpäätä myöten musta, juoksi loikkivin askelin  vitivalkoisen kirkon edestä.

Luostarialueella liikkui runsaasti turisteja, kurssilaisia, rippikoululaisia. Ruuhkia syntyi, parkkipaikka täyttyi. Kahvila-ravintola Trapesassa ruuhka hellitti illalla, ja teepöydän antimista saattoi nauttia hiljaisuudessa.

Valamolainen teepöytä olikin nautinnollisin ateria aikoihin: lohi- ja kaalipiirakkaa, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa, teetä ja vadelmahilloa, kakkua, ässäpipareita ja makeisia. Erityisen tunteisiinkäyvä on venäläisen teen tuoksu, kiitos Karjalan kannakselta Räisälän pitäjästä tulleen isoäitini.

Koska olin aikaisemmin tutustunut – joskin pintapuolisesti – luostarin historiaan ja nykypäivään, pyhitin lyhyen oleskeluni luonnolle. Hartauden, jonka voi kokea luostarin kirkossa, löytää myös luonnosta. Luonto läpäisee tunteet ja ajattelun, tekee ihmeellisyydellään hiljaiseksi ja nöyräksi.

Lisää Valamon-vuorokaudesta Retkikertomuksia 2012 -osion alta klikkaamalla otsikkoa Valamon poluilla ja pientareilla 7.7.2012.

This entry was posted in luonto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s