Kiireetön aamu, mukillinen vahvaa kahvia ja painotuore sanomalehti – loistavaa! Niin Kertustakin, etenkin se sanomalehti.
Joka aamu Kerttu mittaa maailman uutispainon. Uutiset saavat sen puolesta olla hyviä tai huonoja, kunhan ne on painettu paperille ja niiden alle voi ryömiä.
Tunsin kerran kaukaisesti kissan, joka aina aamuyöllä juoksi pissimään postiluukusta kolahtaneelle sanomalehdelle. Ihmiset yrittivät herätä pelastamaan itselleen kuivan lehden, mutta kissa oli usein nopeampi. Kertun kollega Onni sentään mieluiten vain istuu uutisten päällä.
Arvostan paljon Onnin suhdetta journalismiin. Uutiset pysyvät kuivina, ja pystyn yhteisen lehtikatsauksen aikana mainiosti lukemaan ne muutamat uutiset, jotka Onnin mediaistunto ja Kertun uutiskumpare jättävät vapaiksi. Aamutuimaan se on ihan riittävästi.
Kivat värit! Onko tuo Kertun joka tilanteen yleisilme?
Tuo ilme on Kertun valppausilme, ja kyllä se sen yleisilme taitaa olla. Ainakaan toistaiseksi en ole onnistunut nappaamaan siltä yhtään välinpitämättömyysilmettä.