Ojakysymys Seitsemisessä

Itsenäisyyspäivän juhlalounas, aika koruttomat eväsleivät, nautittiin Seitsemisessä Kirkas-Soljasen rannalla. Keittokatoksen tulille pelmahti kahvinkeittoon ilmeisen kokenut eränkävijä. Tartuin tilaisuuteen kysymällä häneltä kauan askarruttaneen ojakysymyksen. Jos eksyy ja kohtaa ojan, voiko ojan perusteella tehdä päätelmiä, jotka auttavat löytämään ihmisten ilmoille?

”Ei”, eränkävijä sanoi hetken mietittyään. ”Ei ojilla oikeastaan ole merkitystä ihmisten ilmoille pääsemisessä.” Sitten hän lisäsi: ”Mutta jos tilanne on kerta kaikkiaan mahdoton ja jotain on pakko tehdä, kannattaa seurata ojaa alavirtaan.” Miksi? Siksi, että vesi voi virrata kohti suurempaa vettä, ja jos ojaa seuraamalla pääsee esimerkiksi järven rantaan, saattaa kohdata mökki- tai muita asukkaita ja saada apua.

Juttelimme myös suunnistuksen kömmähdyksistä ja ylistimme kompassia. Oli lohdullista kuulla, että kaikille, konkareillekin, sattuu yhtä ja toista. Eränkävijän mielestä oma kantapää on ollut paras opettaja. Tärkeintä on ollut ottaa opikseen.

Loppuun muutama itsenäisyyspäivän näkymä. Kuvat saa isommiksi klikkaamalla.

 
Kalpea aurinko näyttäytyi
lumisateen lomassa.


Männyillä on karu kasvupaikka.


Kuikat saapuvat taas keväällä Kirkas-Soljaselle.
Sinne asti muistellaan tämänpäiväistä metsokukkoa.


Lumi ja pakkanen ovat tehneet
heinätuppaista tähtiä.


Pienet lampareet ovat jäätyneet, mutta
isommat lammet, kuten Saari-Soljanen,
olivat vasta jäätymässä.

This entry was posted in luonto, retket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s