Aika villi ja melko vapaa

eli palstaviljelijä Puranen luo kasvukauden loppukatsauksen kasvimaalleen.


Palstaviljelijän paras kaveri.

Aloitin palstaviljelyn kesällä 2009 varsin löysin rantein, kiinnostuneena ja innostuneena kyllä, mutta siten, että ensimmäisenä kesänä istutin ja kylvin palstalle sitä sun tätä vähän niin ja näin. Laihat tulokset saivat kiristämään otetta seuraavana kesänä, ja päättynyt kesä oli sitten jo superlatiivi – järjestelmällisin, suunnitelmallisin, kurinalaisin. Syksyllä superlatiivi sai nenälleen, mutta ensin vallitsi

 tahti ja ryhti

Istutin vain lajeja, joita käytän ja/tai joku ystävistäni käyttää ja joiden edelliskesien perusteella arvelin kasvavan palstani savisessa maassa. Esikasvatin pavut ja pinaatit jugurttipurkeissa parvekkeella, mikä osoittautui menestykseksi:  palstalle istuttamisen jälkeen lähes kaikki taimet porhalsivat kukoistuksen valtatielle posket vihertäen.

Päätin etukäteen kasvilajien paikat ja kylvin osapuilleen suorat rivit. Kokeneempien palstaviljelijöiden neuvosta laitoin pavut nyt eri paikkaan kuin edellisenä kesänä. Ensi kesänä vaihdan niiden paikkaa taas. Vaihtelu kuulemma parantaa maaperän kasviystävällisiä ominaisuuksia. Tomaatit istutin palstan aurinkoiseen nurkkaan mahdollisimman kauas pajupuskasta, jonka varjoon ne aiemmin olivat joutuneet. Ensi kesänä vaihdan myös tomaattien paikkaa, mutta edelleen loitolle pajusta.

Halusin näyttää itselleni, että pystyn pitämään palstani yhtä rikkaruohottomana kuin naapurinpalstojen viljelijät. Se merkitsi kasvimaalla kyykittyjä viikonloppuja ja iltoja, mutta myös aamuja ennen työhuoneelle lähtöä. Ihailin rikkaruohottomia käytäviä ja puhtaita multapintoja papujen ja pinaattien lehvistön varjoissa.

Loppukesästä sato alkoi valmistua. Sadonkorjuu alkoi tillin ja pinaatin pakastamisesta. Kurkku ja paprika tuoksuivat ruokapöydässä, sipulin varret maustoivat retiisin raikastamaa jäävuorisalaattia. Kesäkurpitsan lahjoitin kissanhoitajalle, toivottavasti enemmän iloksi kuin vaivaksi.  

Heti kun käännät selkäsi

Ensisadosta kului päiviä, viikkoja. Olin toisaalla. Kasvimaa jatkoi elämäänsä. Kasvit kasvoivat, rikkaruohot palasivat. Tyhjät käytävät ja rikkaruohoton viljelykasvien siimes katosivat rehottavan vihreyden peittoon, josta erotin ainakin pujon, pihasaunion, ratamon ja monensorttisia ohdakkeita.


Pinaatti on pitänyt pintansa.

Tänään vastassani oli villi ja vapaa, joskin syksyn puraisema kasvimaa. Pinaatti puhisi kuin Kippari Kalle, pavut olivat tehneet lisää papuja. Hajuherne tuoksui, krassi loisti. Mutta erityisen villi ja vapaa oli tomaatti, mikä oli ollut tarkoituksenikin. Kesän alkajaisiksi olin nimittäin luopunut isoäitini tomaatinkasvatusopeista.

Olin oppinut ankaraan tomaattien kasvattamiseen. Varkaat piti nyppiä pois, siis kaikki toimettomat lehdet. Vain sen verran tuli jättää jäljelle, että kasvi pystyi yhteyttämään. Näin se käyttäisi kaikki voimansa varsinaisten tomaattien tekemiseen. Jäljelle jäänyt, parilehtinen ranka piti tukea sitomalla tukikeppiin. Ilman tukea ranka ei kestäisi tomaattien painoa.

Päätin, että tomaattini kasvakoot kuten haluavat, tehkööt niin paljon lehtiä kuin ikinä jaksavat, lingertäkööt minne suinkin tykkäävät. Katsoisin, onko tulos niin sadoton kuin sieluni korvin kuulin isoäidin jupisevan pilvenreunaltaan.

Nyt tomaattipenkki kukoisti mehevänä ja rehevänä, tosin kylmän vetistämänä. Olivathan varret taipuilleet tomaattien painosta, mutta – huom. isoäiti siellä pilvenlongalla – tomaatteja oli paljon! Kilotolkulla. Osa oli kypsynyt sopivasti, osa liikaa, osa ei lainkaan. Kypsyyttään halkeilleissa ja mädäntyvissä tomaateissa vietettiin elämänvimmaista hajottajien juhlaa, orgioita luonnon kiertokulun kunniaksi.


Minäpä näen sinut! Kurpitsa
ujuttautui kesän mittaan naapuriin.

Tomaattien ja rikkaruohojen kanssa villien ja vapaiden joukkoon oli liittynyt kurpitsa. Se oli pötkinyt ojan yli ja pajupuskan ali naapurin rajalle. Siellä se loisti ohuen, kolmimetrisen varren päässä kuin sisältä valaistu keltainen jalkapallo. Raivasin tieni pajupuskan läpi ja korjasin karkulaisen talteen. Ihan kuin se olisi lällättänyt.

This entry was posted in kasvit. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s