Seikkailu Saimaan Kolovedellä

Kiikaroin Kolovedellä kallion laelta tyynenä päilyvää Saimaata. Sateet ovat tauonneet, metsä puskee vesihöyryä auringonlaskun valossa. Erinomaisista neuvoista huolimatta aidot norpat jäävät näkemättä. On tyydyttävä puiseen norppaan, joka koristaa Koloveden kansallispuiston opastaulun yläkulmaa Enonkosken Kirkkorannassa.

Koska norpan näkeminen siirtyi tulevaisuuteen, kunnian retken jännittävimmästä hetkestä vie iso kala, tai joka tapauksessa jokin suuri ja väkivahva otus.

Näin kaikki tapahtui.

On tyyni ilta puolentoista tunnin päässä pimeästä. Soutelemme 15-vuotiaan veljenpoikani Akun kanssa Murtosaaren, Repolahden ja Tetriniemen tuntumassa. Aku vetouistelee. Aurinko on alhaalla, taivas korkealla ja Saimaan pohja syvällä. Kalliot sukeltavat veteen pystysuorina jyrkänteinä, palokärki huutaa saaressa, muurahaiset kipittävät sammalikkoon uurtuneita polkujaan.

Äkkiä vapa pingottuu puoliympyräksi. Jokin on iskenyt vieheeseen. Aku vetää siimaa totisena ja keskittyneenä, otus kiskoo puuvenettämme läheisen salmen suuntaan. En olisi ikinä uskonut pelkääväni kalastettaessa, mutta nyt pelottaa. Tuntuu keljulta olla jonkin vahvan, vedenalaisen tuntemattoman hinauksessa.

Muutaman minuutin kuluttua siima löystyy: peto on päässyt vieheestä, joka nyt takertuu kiveen. Kun Aku on irrotellut vieheen, hän osoittaa harmaanvalkoista lihamurua koukun kärjessä. “Luultavasti leuasta”, hän arvelee. Vieheen lippaan kalan hammas on viiltänyt vaikuttavan naarmun. Olen varma, että ensi yönä näen painajaisia.

Aku veikkailee pedon painoa ja lajia. Ehkä jopa 12 – 16-kiloinen, ilmeisesti hauki, tosin käyttäytymisessä oli lohimaisiakin piirteitä. Kysyn, miten olisimme ottaneet hauen, tai mikä se sitten olikin, hengiltä ja millä tavalla olisimme sen kokkailleet.

Aku katsoo minua kuin puhuisin mandariinikiinaa. “Oletko kuullut sellaisesta kuin catch and release”, hän tiedustelee lauhkeasti ja selittää, että isot vanhat kalat jätetään lisääntymään. Ja että jos kala on selvinnyt elossa 20 – 30 vuotta tai ylikin, on oikeus ja kohtuus, että se saa jäädä tavoittelemaan seuraaviakin syntymäpäiviään.

Niin että me vain olisimme kammenneet olion veneeseen, paiskanneet sen kanssa tassua tai muuta raajaa, ja näiden juhlallisten rituaalien jälkeen vivunneet sen takaisin Ahdin valtakuntaan. Vaan jospa meitä vedättikin Ahti itse?

Lisää Saimaan-reissusta Retkikertomuksia 2011 -palkin alla otsikolla Koloveden kansallispuisto, Saimaa 9. – 12.8.2011.

This entry was posted in kalastus, retket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s