Lukunurkka: Totti, runoilijan lyckokatt

Ruotsini on ruosteessa, mutta Birgitta Bouchtin kirja Katten i Ediths trädgård on onneksi selkoruotsia. Kirjassa runoilija Edith Södergranin kissa Totti kertoo omasta ja emäntänsä – matmorin – elämästä.

Edith var min närmaste mänska.
Jag var hennes mest älskade katt.
Vi hörde ihop.

Pieni kirja, alle 50 sivua, paljon asiaa. Itselleni kirjan tärkein anti muodostuu kolmesta teemasta: eläimen ja ihmisen suhteesta, valokuvaamisesta sekä elämästä ja kuolemasta. Teemat vaeltavat kirjassa limittäin ja lomittain, sieltä täältä toisiinsa juurtuneina.

Edith Södergran syntyi 1892 Pietarissa ja kuoli tuberkuloosiin 1923 Raivolassa, joka tuolloin kuului vielä Suomeen, mutta on nyt Venäjän Karjalaa. Edith oli kuollessaan 31-vuotias. Totin ampui naapuri eräänä yönä. Edith hautasi kissan lähelle vanhaa huvilaa, jossa hän asui äitinsä kanssa. Edithin omasta haudasta ei ole tietoa, se katosi sodan jalkoihin. Totin patsas valvoo Edith Södergranin entisen kodin puutarhassa Raivolassa.

 Nu är jag staty,
jag som en gång var en tiger,
en mjuk och randig hjärtans kär.
Barnen i byn hänger blomsterkransar
över öronen på mig.
De vuxna skålar i vodka i min park
och tycker att jag är en ovanligt fet katt.

Totti oli Edithille lyckokatt, onnenkissa. Onnea tarvittiin paljon, sillä Södergranit menettivät omaisuutensa Venäjän vallankumouksessa 1917. Työkseen Edith kirjoitti ja käänsi, mutta elämä oli taloudellisesti hyvin köyhää. Hän joutui melkein kirjaimellisesti myymään vaatteita yltään saadakseen rahaa ruokaan. Hän myös valokuvasi silloin, kun siihen oli varaa.

Edith Södergran oli varmasti erilainen kuin muut 1900-luvun alkupuolella: valokuvausta harrastava nainen, vanhoja kaavoja rikkova runoilija, Raivola-huliganen. Valokuvaajanakin hän taisi olla erilainen. Hän näyttää kuvanneen keskellä arkista elämänmenoa. Hänen eloisat kuvansa poikkeavat paljon niistä vanhoista valokuvista, joita näkee historiankirjoissa ja menneiden sukupolvien albumeissa. 

Hänen valokuvissaan kissat syövät, lekottelevat, leikkivät kengässä, kellottelevat nurmikolla, kiipeilevät puissa, istuskelevat portailla, vaihtavat neniä. 

Jag finns på många [bilder].
Jag sover, solar, sällskapar.
Ja är stilig, stor, snygg, stolt.
Jag är en katt man ser på med kärlek.
Den blicken hade Edith och kameran.

Se på med kärlek. Katsoa rakkaudella. Täsmälleen tässä on se ajatus, jota olen pohdiskellut siitä asti, kun ensimmäisiä kertoja tarkkailin valokuvieni kehittymistä pimiön punaisessa valossa. Katson usein omiani ja muiden ottamia valokuvia miettien, mitä ne kertovat kuvaajan ja kuvattavan ihmisen, paikan, esineen tai muun kohteen suhteesta. Millainen on kuvaajan katse ollut? Edith Södergranin katse kameran takana tuntuu lempeältä ja joskus leikkisältä.

Edith Södergranin ottamat valokuvat ovat noin sadan tai vähän vaille sadan vuoden takaa. Tuntuu huimalta ajatella, että ne ohikiitävät hetkien muruset, jotka ovat jääneet kuviin, ovat todella olleet olemassa. Kissanpennun loikka kangaskengästä, auringon lämpö nurmikolla loikovan kissan turkissa, Totti syömässä, kissan kynsien luja ote talvisessa puussa – sanomattoman ohikiitäviä tosihetkiä kauan, kauan sitten.

Hetkiä, joina lihaa ja verta oleva runoilija on pidellyt kameraa, hengittänyt, katsonut kissaa, ihmistä, taloa ja vuoria, laukaissut. Ilman häntä juuri näitä kuvia ei olisi olemassa eikä niihin kiinnittyneistä sekunneista olisi tullut tärkeitä, kuten ne nyt kuvien katsojille ehkä ovat.

Ehkä Totista ei olisi ainuttakaan valokuvaa, ehkei patsastakaan eikä Birgitta Bouchtin kirjaa, joten käydään vielä kerran Totin luona Raivolassa. Kesäisin ihmiset juttelevat Totille, lapset ripustavat seppeleitä sen korvien ympärille, on elämää. Talvisin on toisin. On pimeää, kylmää ja yksinäistä. Silloin Edith tulee Totin luokse.

 När det är som mörkast i mitt huvud kommer Edith.
Hon vet att jag längtar efter henne.
Hon smyger sig ut ur det lilla rummet i biblioteket,
där man samlat uppsatser, bilder, forskring om henne.
(…)
Hon kommer till mig i mörkret.
Hon tar mig i sin famn.
Solen bultar i hennes bröst.
Hon mumlar något om framtidens flammande sol
med läpparna mot min kalla kropp.
Raivola-huliganen Edith värmer Rosjino-statyn Totti.
Elden flammar i oss.

Edithin ja Totin seuraan liittyvät myös Edithin äiti Helena Joroisten hautausmaalta ja Helsinkiin haudattu ystävätär Hagar, ja ryhmä viettää ne jumalaiset juhlat – gudomlig fest – joita Edith eläessään innokkaasti suunnitteli. 

* * *

Olen aina ihaillut Birgitta Bouchtin tekstiä. Selkokieli ei ole, eikä voi olla, sanojen ryöppyävää virtaa, mutta ei sen tarvitsekaan. Boucht kertoo vähillä sanoilla paljon, hän osaa asettaa sanat niin, että ne sekä ohjaavat, pitävät otteessaan että antavat tilaa. Hänen lauseensa eivät väännä rautalangasta, vaan lepäävät levollisina ja ystävällisinä tarinassa, jota ne kuljettavat.

Luin Bouchtin kirjan kissaihmisen ja valokuvauksen harrastajan näkökulmasta, mutta uskon kirjan antavan paljon myös historiasta ja runoudesta kiinnostuneille lukijoille. Itse pidin erityisesti Totin ohjeista runojen lukemiseen. 

Birgitta Bouchtin kirjoja ei voi laskea kädestään kiinnittämättä huomiota myös ulkoasuun, ja näin on tämänkin kirjan laita. Totti ja Edith pitivät paljon kukista ja toisistaan, ja tämä näkyy myös kirjan ulkoasussa, joka kantta myöten on Anders Carpelanin käsialaa. 

Ihmiset ja kissat kuolevat, mutta elävät silti niin kauan kuin heidät muistetaan.

 * * *

Kursivoidut otteet ovat Katten i Ediths trädgård -kirjan sivuilta 10, 13, 16, 26 ja 28.

This entry was posted in ihmiset, kirjat, kissat. Bookmark the permalink.

2 Responses to Lukunurkka: Totti, runoilijan lyckokatt

  1. Kaisu says:

    Ihania runoja. Kuka ei tykkäisi Edithistä.

    • Tuula says:

      Niin. Itse ihmettelen kielen merkitystä. Kumma juttu, että vaikka englantia kuulee paljon ja joutuu aika paljon lukemaankin, minua on vaikea saada esim. liikuttumaan englanninkielisellä tekstillä. Vaan mitä tekee ruotsi? Yllättää pahanpäiväisesti. Osaan sitä aika huonosti, mutta niin vain ruotsilla pääsee suoraan tunteisiin, jos onnistun sitä ymmärtämään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s