Pari päivää Päijänteellä

Ensimmäinen kulaus kylmää juotavaa m/s Elbatarin yläkannella huuhtelee päätökseen paripäiväisen retken Kelventeen harjusaarella Päijänteen kansallispuistossa.

Rinkan alla selkään liiskautuneen paidan kosteus muistuttaa vielä patikasta, mutta onneksi tuuletus on laivalla luontaisetu.

Saaret ja luodot, niemet ja lahdet jäävät taakse m/s Elbatarin puksutellessa kohti auringonlaskua ja Padasjoen Laivarantaa.  Mielessä pyörivät vielä Kelventeen näkymät ja oma leiri, joka lyhyelläkin retkellä alkaa nopeasti tuntua kodilta.

Pystytimme laavun Isonhiedan telttailualueen laitaan metsän reunaan. Laavusta avautuivat avarat maisemat Päijänteelle, mutta erityisen hauskaa oli katsella alati muuttuvaa taivasta.


Laavu uppoaa maisemaan hyvin.

Kelvenne on pitkulainen harjusaari etelä-pohjoissuunnassa. Polku saaren päästä päähän kulkee toisinaan harjulla, hetkittäin sen itä- tai länsikyljellä ja silloin tällöin harjun vieressä rantaviivaa pitkin. Nousuja ja laskuja on jonkin verran. Vaikka nousut joskus hengästyttävät, ne ovat kevyempiä ja lyhyempiä kuin kipuamiset ja kapuamiset vaikkapa Repovedellä, Isojärvellä ja Laipanmaalla.


Polut ovat enimmäkseen
helppokulkuisia, mutta esteettömäksi
aluetta ei voi kutsua.

M/s Elbatarin yläkannella mieleen nousevat metsäruusut, topakat kalliokielot raakoine marjoineen,  maata ja polunvarsia keltaisenaan peittävät maitikat, männikköjen laakeat mustikkavarvikot sekä valo ja varjot tuhansissa vihreissä lehdissä. Saaren itäreunalta muistiin palautuu ensimmäiseksi hämähäkin hopealta vivahtava seitistö auringonvaloa vasten kahden korkean tervalepän välissä. Aluksen puikkiessa saarten, luotojen ja niemien välitse muistan myös tunteen, joka valtaa mielen, kun ei ole aivan varma siitä, missä on ja minne pitäisi mennä.

 
Esite antaa karkean yleiskuvan alueesta. 
Päätimme oman reittimme maastokarttaa
ikävöiden periaatteella tuonne ja takaisin.

Polku Kelventeen päästä päähän kiemurtelee maastossa noin yhdeksän kilometrin edestä. Läksimme patikoimaan saaren eteläkärjestä Kirkkosalmesta, leiriydyimme Isollehiedalle ja pistäydyimme sen jälkeen saaren pohjoiskärjessä Likolahdessa. Seuraavana päivänä palasimme etelään, nousimme m/s Elbatarille ja tilasimme kylmää juotavaa. 

 Lisää retkestä Retkikertomuksia 2011 -palkin alla otsikolla Päijänteen kansallispuisto 13. – 14.7.2011.

This entry was posted in reissut, retket. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s