Pieni kiitäjä

Saanko esitellä: kiitäjän poikanen, parin viikon ikäinen tervapääskyn mukula, pieni apus apus. Lentoonlähdön jälkeen edessään kolmisen vuotta ja tuhansia kilometrejä ilmassa ennen oman pesyeen perustamista.

Laskujeni mukaan poikanen  jättää pesän elokuussa, milloin tahansa sen toisen viikon jälkeen. Sinne asti se vahvistuu ja kasvaa emojensa hoivissa.

Poikanen liikkuu pesässä, kurkistelee maailmaa pää kallellaan, milloin vasen, milloin oikea poski edellä. Kun se ei jaksa enää katsella ulos, se pyörähtää takaisin pesän uumeniin, pyrstö vain vilahtaa reunan ylitse. Kun aikuiset tervapääskyt sirraavat pesän lähellä, poikanen vastaa omalla sriii – sriii -äänellään. Sen erottaa aikuisten äänestä aavistuksenomainen pehmeys; aikuisten kirrailuhan on melko terävää.

Kuvassa poikasesta näkyy päälakea, pieni nokka, suurehko silmä ja nokan alla vaalea laikku, tässä tapauksessa sitä kai voisi sanoa leukalapuksi.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

4 Responses to Pieni kiitäjä

  1. talvicamino says:

    Monta, monta päivää ilman kuulumisia?

    • Tuula says:

      Elämä on nyt, varmaan ohikiitävän hetken, aika rutiininomaista. Emot käyvät pesällä äänekkäimmin (ääntä lähtee sekä ipanasta että emoista) aikaisin aamulla ja illalla klo 22 – 23:n välillä. Muuten on aika huomaamatonta. Meidän pieni kämppiksemme kai keskittyy kasvamiseen ja maailman tarkkailuun, mutta raportoin heti, kun jotain uutta tapahtuu.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s