Meillä haudotaan

Tervapääskyn pesästä kuului auringonlaskun jälkeen srrk – srrk – srrk, lyhyttä, hiljaista kirskuttelua. Kuulin myös pidempiä ääniä, jotka kuulostivat siltä kuin tavallista lentoääntä olisi lyhennetty, vaimennettu ja pelkistetty. Pesässä haudotaan. Lintukirjan mukaan molemmat emolinnut osallistuvat siihen. Odottelemme siis perhetapahtumaa.

Juuri kun sain edellisen virkkeen kirjoitettua, tervapääsky mätkähti taas parvekkeelle. Onneksi kissojen metsästäjägeenit ovat edelleen sammuksissa. Nostin pääskyn siivilleen edelliskertaa sujuvammin, ja ihan kuin sekin olisi ollut tottuneempi käsiini. Ehkä meille tulee tästä vielä rutiini: ”Hei, taas mä mätkähdin, viittiks vipata mut ilmaan?” ”Okei.”

Tällä tervapääskyllä on vaikeuksia lähteä pesältä suoraan lentoon. Useimmiten se taitaa onnistua, mutta toisinaan se putoaa parvekkeelle. Johtuisivatko lentoonlähdön hankaluudet jostakin aiemmasta loukkaantumisesta? Pesäkolo kuitenkin on samanlainen kuin ennenkin.

Viime kesänä emolinnut eivät putoilleet. Pesintä oli muutenkin huomaamatonta. Havaitsin sen vasta siinä vaiheessa, kun emot ruokkivat poikasta. Poikasesta tuli kesän ensimmäinen ja ainoa mätkähtäjä. Ennen pesästä lähtöään se kurkisteli usein maailmaa, ja osasin odottaa sen räpistelevän jonakin päivänä parvekkeella.

Mitäpä sitä kiertelemään. Olen huolissani aikuisesta mätkähtelijästä ja pelkään, että sen henkivartijaksi joutumisesta koituu kyyneleitä.

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s