Hyvää huomenta, punarinta

Kun vappuaaton aamuna avaan teltan vetoketjun Etelä-Karjalassa, näen läheisen kuusen latvuksessa palleroisen punarinnan. Se laulaa aamuauringossa, kunnes lennähtää loitommalle tiksuttaen mennessään. Metsän uumenissa lauleskelee tiltaltti, kuovit ääntelevät pellolla puolen kilometrin päässä. Maa tuoksuu, ilma on aamusta kostea.

Kehtolauluna olin kuunnellut sammakoiden kurnutusta, joka yltyi mekastukseksi illan syvetessä yöksi. Unen läpi kuulin lintujen laulun, mutta havahduin myös siihen, kun ne vaikenivat muutamaksi sydänyön tunniksi. Sudenhetken jälkeen, joskus puoli neljän maissa, taivaanvuohi kuulutti mäkätyksellään uudesta päivästä. Kurjet huusivat läheisellä suolla, laulujoutsenten toitotus kiiri aamuöisen järven pintaa pitkin. 

Järvellä pesii yksi joutsenpari ja ainakin yksi kuikkapari.  Joutsenten määrä kuitenkin kasvaa kuikkien määrää nopeammin. Päivällä näin ja kuulin kohtauksen, joka sai miettimään, miten kuikat ja joutsenet tulevaisuudessa mahtuvat samalle pikkujärvelle.

Kolme laulujoutsenta toitotti yhteen ääneen ja roiskutti vettä siivillään – eikä aikaakaan, kun joutsenten toitotukseen sekoittuivat kuikkien huudot. Joutsenet mesosivat kuikkien reviirillä. Ottivatko kuikat ja joutsenet yhteen, vai tulivatko linnut vain sattumoisin vetäisseeksi yhteislauluna unohtumattoman vappurallin?

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s