Korvat hörössä linturetkellä

Erä- ja luonto-opaskoulutuksessa piti opiskella lintujen tunnistamista myös äänestä. Protestoin, mutta lauluja veivatessani aloin kääntää takkia, ja nyt se on täysin käännetty. Lintujen tunnistaminen äänestä on palkitsevaa, ja jos laskee havaintojen määriä, äänestä määrittäminen voi lisätä niitä huomattavasti. Omat havaintoni ovat useammin kuulo- kuin näköhavaintoja.

Omatoimisissa linnunlauluopinnoissa pidän erityisesti Laululinnut-cd:stä, koska se on selostettu. Juha Laaksonen kertoo levyllä eri lintulajien laulun ominaispiirteistä ja luo mielikuvia, joihin laulun voi liittää. Esimerkiksi sirittäjän laulun muistikeinoksi Laaksonen ehdottaa mielikuvaa lasipöydällä pyörivästä kolikosta; pajulinnun lauluun voi kuvitella pehmeästi putoavan syksyisen lehden.

Eilisiltana Laululinnuista oli apua Kalevanharjulla kello 21:n maissa laulavan linnun tunnistamisessa. Kuulin melko kirkasta laulua, joka ensin kuulosti rastasmaiselta. Pystyin sulkemaan pois muut paitsi punakylkirastaan. Tarkistin siis levyltä punakylkirastaan – läheltä liippaa, kyllä, muttei täsmää. Muistin, että punakylkirastaan ja leppälinnun laulussa on jotakin samaa, ja kun sitten kuuntelin leppälinnun laulun levyltä, Kalevanharjulta kiirivä viisu varmistui leppälinnun lauluksi. Tuntui hienolta.

Västäräkistä vähäsen

Aloitin linturetkeni pyöräilemällä Kaupin metsään. Kevään tulo on vauhdikasta, muutokset ympäristössä nopeita. Tänään metsässä oli äänekkäämpää kuin viikko sitten, leskenlehdet kaunistavat tienpenkkoja. Viikon päästä on varmasti vielä äänekkäämpää ja keväisempää.

Katselin vähän aikaa räkättirastasta madonkaivuupuuhissa. Se asteli ensin puoli metriä tai metrin yhteen suuntaan, jäi kuulolle, vaihtoi suuntaa – kunnes äkkiä kiskaisi ilmoille madon. Räkätti on tarkka ja taitava madostaja ja sen otteissa on kissamaista ketteryyttä.

Muita nurmikkohavaintoja ovat viimesyksyisiä lehtiä toiveikkaasti käännelleet laulurastas, peipot ja varikset. Västäräkki pyrähteli hyönteisten perässä. Västäräkin ylitse liihotteli tuulenpuuskan vauhdittama sitruunaperhonen, värin kirkkaudesta päätellen uros. Amiraali ja neitoperho -tietokirjan mukaan ensimmäinen perhoshuijaus liittyi juuri sitruunaperhosiin: sitruunaperhonen, johon oli maalattu sinisiä ja mustia täpliä, kuvattiin itsenäisenä lajina ja myytiin keräilijälle 1700-luvun alussa. Sitruunaperhonen oli kevään toinen perhoseni, muutama päivä sitten näin nokkosperhosen.

 Pysyttelin UKK-instituuttia ympäröivissä havumetsissä, tapasin jälleen vanhan tutun, käpytikan. Peipot lauloivat, kuulin myös punatulkkuja ja hömötiaisia. Sain äänihavainnon hippiäisestäkin. Etsin lintua äänen perusteella ja tavoitin sen etsimästä ruokaa ohuen lepän oksilta. Saman lepän runkoa tarkasteli sinitiainen.

Kaupista fillaroin Iidesjärven lintutornille, jolta katselin laulujoutsenparin elämää. Toinen joutsenista puljasi vedessä, kierähteli ympäri räpiköiden siivillään kuin kylvyssä. Joutsenista kivenheiton päässä äkäili nokikana. Se oli ärsyyntynyt ilmeisesti liian lähelle tulleesta telkkäuroksesta ja lennätti sitä loitommalle vesi roiskuen. Naarastelkkä kellui rauhallisena vähän matkan päässä. Tätä kaikkea katseli jään reunalta vieretysten kaksi harmaalokkia. Äänimaisemaa hallitsivat naurulokit, joita muutenkin oli runsaanpuoleisesti. 

Tulin Iidesjärvelle tänäkin viikonloppuna kiurujen toivossa, niitähän on yleensä lintutornin viereisellä pellolla. Kysyin tornille saapuneelta lintukuvaajalta, oliko hän havainnut kiuruja – ei ollut. Jatkoin matkaa; jospa kottaraiset olisivat saapuneet viime viikon aikana. Näin yhden lintuparven, joka muotonsa ja lentonsa puolesta olisi saattanut olla kottaraisparvi, mutta haluan varman havainnon. 

Iidesjärven eteläpuolen äänimaisemaan kuuluvat varpuset ja kalalokit, niin nytkin. Muita retken tavanomaisia havaintoja olivat harakka, talitiainen ja sinisorsat, ja tietenkin viherpeippo.

Kuulumisia idästä   kuutostie on kuuma

Sain kuulumisia kotirannalta itärajan läheltä. Laulujoutsenet toitottavat jäällä, kalalokitkin ovat tulleet. Lintujen ruokintapöntön katolla oli lepäillyt muuttohaukka, ja maassa pöntön juurella etsi ruokaa nälkäinen kuovi. Kuoviparan kotipellot ovat vielä paksun lumen peitossa. Maisemissa on pyörinyt myös tikli.

Iski hirveä koti-ikävä. On päästävä kotimaisemiin – Siikalahti ja Virolahti odottavat, puhumattakaan varsinaisista kotikonnuista muuttolintuineen. Ymmärrän kevät keväältä paremmin niitä, jotka eivät näinä viikkoina tahdo ehtiä töihin ollenkaan. Linturintamalla tapahtuu lyhyessä ajassa niin paljon ja kaikkeen olisi ehdittävä mukaan!

This entry was posted in linnut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s