Maastotiedustelu Seitsemisessä

Vien nelihenkisen ryhmän Seitsemiseen iltanuotiolle huomenna, kun Kuu valaisee talviluontoa. Ursan mukaan Kuun ”vaihe on 93 %, vähenevä kuperakuu, ikä 17 päivää”. En osaa tuota tulkita, mutta kokemuksesta tiedän, että koska Kuu oli eilen täysi, se valaisee mukavasti huomisiltanakin.

Jos hyvä haltia ilmestyisi taikasauva viuhtoen kysymään, mitä mahtaisin tahtoa taivaalle Kuun ja tähtien lisäksi, rohkenisin pyytää revontulia. Mikäli toivomuksia olisi kolme, niin toiseksi haluaisin paljon tähdenlentoja, ja kolmanneksi… no, olisi hienoa, jos Linnunrata näkyisi oikein kunnolla.

Kävin tänään tsekkaamassa paikat, joihin aion ryhmän viedä. Ilokseni huomasin, että valmisteilla oleva runopolku on tampattu ja täysin kuljettavissa. Lisäksi hykerrytti jälkien runsaus. Koko talven vaivannut jälkinälkä tuli tyydytettyä. En ole koskaan nähnyt oravien tamppaamia kulkureittejä, mutta nyt näin. Jänikset olivat kulkeneet metsissä ristiin rastiin, ja ketun jäljet koristivat hankea myös.

Jännittää, kuulemmeko pöllöjä huomenna, ainakin niiden raakaravintoa on kipitellyt lumella runsain mitoin; pikkujyrsijöiden jäljet kuvioivat hankea hauraina ketjuina. Tiira-tietokannan mukaan Pirkanmaalla on jo helmipöllö puputtanut, ja myös viirupöllöstä on tehty äänihavainto. Näköhavaintoja on saatu varpuspöllöistä.

Käyn aina tutustumassa etukäteen retkikohteeseen, johon aion asiakkaani viedä. Teen maastotiedustelun silloinkin, kun kohde on tuttu. Aina jokin on voinut muuttua edellisen retken jälkeen sen verran, että se vaikuttaa tulevan reissun toteuttamiseen. Joskus muutos voi olla suurikin, jopa niin että kohde on vaihdettava.

Hauskinta on etsiä retkikohde, kun asiakas antaa muutaman toiveen, joiden pitäisi täyttyä. Olen etsinyt kohteen esimerkiksi asiakkaalle, joka halusi telttailla suon reunassa siten, että hän pääsee lampeen uimaan. Lammen tuli olla rannastaan kovapohjainen. Suon ja uitavan lammen lisäksi kohteeseen piti päästä autolla perille asti. Kyllä sellainen löytyi, ja nautin etsimisvaiheesta suunnattomasti.

Nyt minua kiinnosti eniten, minne näin runsaslumisena talvena pääsee jalkaisin siten, ettei tarvitsisi ihan vain tietä pitkin kulkea. Halusin myös omin silmin nähdä etukäteen, minne voimme tehdä tulet. Löysin ainakin kolme vaihtoehtoa, joista vain yksi edellyttäisi pientä lapiotyötä.

Mutta kaikkein riemastuttavinta oli huomata, että näinkin lumisena talvena pääsee patikoimaan polkuja pitkin! Lyhyehköjä pyrähdyksiä, mutta sen verran kuitenkin, että jaksaa paremmin odotella lumien sulamista.

 
Onko kävyn käsitellyt tikka vai käpylintu?
Jos tämä olisi luonto
visa, vastaisin tikka.
Näkemissäni käpylinnun
syönnöksissä kävyn
suomut ovat halki. Tässä
ne ovat ehjät.
Lisäksi käpyjä oli puun alla röykkiönä.


Parin kilometrin pituiselle runopolulle
pääsee jo nyt, sillä polku on tampattu.


Ei hanskat tiskissä, vaan tuumaustauko.
Tuumailun tulokset näkee Harnakan
uusin retkikunta.


Maastotiedustelun aikana pakkanen oli
Seitsemisessä lempeimmillään 17 asteessa,
enimmäkseen kuitenkin parinkympin tienoilla.
 

This entry was posted in retket, talvimeininki. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s