Leffanurkka: Grizzly Man

Timothy Treadwell (1957 – 2003) kertoo Werner Herzogin Grizzly Man -dokumentissa Iris-ketulle osan tarinastaan. Hän oli alkoholisti, jonka elämä muuttui, kun hän löysi uhanalaiset harmaakarhut. ”Ne tarvitsivat jonkun suojelijakseen, mutta eivät mitään juoppolallia.” Kettu uinailee kiepillä kädenojentaman päässä Treadwellistä.  

Timothy Treadwell lopetti juomisen ja vietti 13 vuoden ajan jokaisena kesänä useita kuukausia Alaskassa Katmai National Parkissa kuvaten harmaakarhujen elämää. Myös kettuja hän rakasti. Hän perusti Jewel Palovakin kanssa Grizzly People -säätiön ajamaan karhujen ja niiden elinympäristön suojelua.

Harmaakarhu tappoi Treadwellin ja hänen naisystävänsä Amie Huguenardin 5. lokakuuta 2003. Herzogin dokumentti valmistui pari vuotta tämän jälkeen. Alkumetreillä Treadwellin ystävä, lentäjä Willy Fulton kuvailee, kuinka hän saapui vesitasollaan Kaflia Lakelle noutaakseen pariskunnan sivilisaation pariin. Hän yhytti äkäisen karhun ja pariskunnan jäännökset.

 * * *

Dokumentissa esiintyvät ihmiset kertovat Timothy Treadwellin halunneen elää karhuna karhujen maailmassa. Hän itse uskoi osaavansa kommunikoida karhujen kanssa, mutta oli tietoinen myös niiden vaarallisuudesta. Hän sanoo rakastavansa karhuja niin paljon, että voisi kuolla niiden puolesta.

Viitenä viimeisenä Alaskan-kesänä Treadwell kuvasi videokameralla karhuja, mutta myös itseään. Eräässä dokumentin loppupuolen otoksessa Treadwell rähjää vihaisena ja pettyneenä viranomaisille ja metsänvartijoille, salametsästäjille, turisteille, kaupallisille voimille – kaikille, joiden hän tuntee uhkaavan karhuja tai omaa toimintaansa niiden suojelijana. I beat you motherfuckers! I beat you!

Raivari ei ole Grizzly People -säätiön säätiöihmisen valistuspuhetta, vaan niin hurjistunut, turhautunut ja tuskastunut purkaus, että se herättää epäilyn otteen menettämistä, liukumisesta treadwell-todellisuuteen.

Karhuvuosinaan Treadwell teki suojelutyötä muun muassa kiertämällä kouluissa kertomassa harmaakarhuista. Hän tuntuu olleen työssään kuin kuka tahansa asiastaan varma eläinsuojelija, mahdollisessa omituisuudessaankin innostava ja uskottava. Raivokohtauksen perusteella Treadwell ei enää luottanut, että kukaan hänen lisäkseen olisi harmaakarhujen puolella.

Werner Herzog uskoo Treadwellin pitäneen vihollisenaan ei vain yksittäisiä viranomaisia ja salametsästäjiä, vaan koko sivilisaatiota. Treadwellin päiväkirjoissa ihmisten maailma näyttäytyy yhä vieraampana. Vain erämaassa hän on kotonaan, mutta sielläkään hän ei ole turvassa henkilökohtaisilta möröiltään, selvittämättömiltä asioilta tai itseltään. 

Dokumentin kiinnostavimpia kysymyksiä ei ole niinkään se, miksi Treadwell päätyi karhun tappamaksi, vaan pikemminkin ihmisen ja luonnon suhde. Kertoessaan Timothy Treadwellin tarinan ja käyttäessään pääasiassa tämän kuvaamaa aineistoa Herzog tulee kertoneeksi yksityisestä yleiseksi kasvavan tarinan ihmisen luontosuhteesta, mutta myös ihmisluonnosta.

* * *

Mikä on ihmisen ja luonnon suhde? Mikä sen pitäisi olla? Herzogin dokumentti antaa monenlaisia vastauksia, joista jokaisessa on oma järkensä. Treadwellille suhde kuitenkin oli mustavalkoinen ja erittäin tunteikas. Luonto on hyvä, ihmismaailma on paha.

Pystyn samastumaan Treadwellin haluun kääntää selkä ihmisten maailmalle ja keskittää huomio villeihin eläimiin. Ymmärrän, että luonto voi tuntua turvapaikalta. Ymmärrän, että eläimiltä saatu vastakaiku – ele, kosketus, katse, pakenemattomuus  –  voi lohduttaa ja merkitä enemmän kuin mikään ihmisen sana. Terapeutitkin tämän tietävät.

Niin ikään ymmärrän Treadwellin koukuttumisen harmaakarhuihin ja kettuihin. Yhteys eläimeen, varsinkin villiin, on hyvin erityinen kokemus. Se on kuin tulisi vihityksi erikoislaatuisen arvokkaaseen salaisuuteen, josta vain harvat pääsevät osallisiksi. Suhtaudun silti nihkeästi villien eläinten totuttamiseen ihmiseen, koska se voi vaarantaa eläinten turvallisuuden.

Joissakin dokumentin puheenvuoroissa annetaan ymmärtää, että kuollessaan karhun tappamana Treadwell sai mitä kerjäsi. Hän ylitti luonnossa rajan, jota ihminen ei voi ylittää maksamatta siitä tavalla tai toisella. Eräs haastateltava sanoo Treadwellin kohdelleen harmaakarhuja kuin ne olisivat karhupukuun sonnustautuneita ihmisiä.

 * * *

Pidän eniten kohtauksista, joissa Treadwell seurustelee punakettujen kanssa. Niissä hän on samastuttavimmillaan. Filmintekijänä Herzog on aivan myyty Treadwellin teltan sisäpuolelta kuvaamasta otoksesta, jossa kettu astelee teltan katolla. Herzoghan on itse vahvasti läsnä dokumentissa, ei vain tekijänä, vaan myös kertojana ja kommentoijana.

Herzogin kantaaottava läsnäolo toimii, mutta jotkut otokset hämmentävät. Esimerkiksi kohtaus, jossa kuolinsyyntutkija luovuttaa Treadwellin rannekellon Jewel Palovakille, saa kiemurtelemaan. Treadwellin vanhempien, Val ja Carol Dexterin, esittely tuo tyylilajeista mieleen campin.

Val ja Carol (tyylilaji pakottaa puhumaan heistä etunimillä) poseeraavat talonsa portailla valkoisissa paitapuseroissaan pienen puutarhatilkun takana. Tilkkua koristavat pupu- ja hanhipatsaat kuin puutarhatontut. Valilla on kädessään valtionlippu. Taitavaa! Sanaakaan ei tarvitse lausua eikä mihinkään osoittaa, mutta Herzogin kanta Treadwellin kotihistoriaan käy selväksi.

Samantyyppisen käsittelyn saa teatraalinen kuolinsyyntutkija. Useimmat muut lähteet esiintyvät puhuvina päinä, joiden esillepano voisi olla mistä tahansa tosissaan tehdystä dokumentista. Kaverillisimmin, tai vähiten kyseenalaistavasti, Herzog näyttää suhtautuvan Treadwellin ystävään, pilotti Willy Fultoniin.

Dokumentin vaihtelevat tyylivalinnat voi tulkita paitsi Herzogin omiksi kannanotoiksi, myös lukuohjeiksi ja tulkintavihjeiksi katsojalle. Perimmäistä viestiä ei kuitenkaan tarvitse kasata vihjeistä, sillä Herzog kertoo sen ääneen itse. Katsoessamme Treadwellin otoksia emme niinkään katso luontoa, vaan itseämme ja ihmisluontoamme. ”Mielestäni juuri tämä antaa merkityksen Treadwellin elämälle ja kuolemalle”, hän sanoo saksalaisella aksentillaan.

Treadwellin kuolemassa mietin eniten, toteutuiko siinä hänen ajatuksensa, että hän voisi kuolla harmaakarhun puolesta. Oliko se kuolema karhun puolesta? Mielestäni ei. Se oli vain sattuma, jossa itsetuhoisen ihmisen vuosia kestänyt flirttailu kuoleman kanssa johti kuoleman peruuttamattomaan syleilyyn. Sitä paitsi karhukin tapettiin, ja sellaista lopputulosta Treadwell varmasti ei olisi halunnut.

This entry was posted in dokkarit, eläimet, ihmiset, luonto. Bookmark the permalink.

2 Responses to Leffanurkka: Grizzly Man

  1. Kaisu says:

    Moi!
    Olen nähnyt leffan pari vuotta sitten ja se teki vaikutuksen, jätti oudon olon. Päällimmäisenä mieleen jäi Treadwellin pyrkimys inhimillistää karhut joksikin, mitä ne eivät ole. Tai se oli minun tulkintani. Siinä missä suurin osa ihmisistä näkee viettejään toteuttavan luontokappaleen, jolle ihminen on joko jotain, johon ei kannata tuhlata energiaa, tai sitten haukkapala jos ei ole muutakaan syömistä, päähenkilö näkee ymmärrystä, älykkyyttä ja sielujen sympatiaa. Se jotenkin kertoi miten syvälle Treadwell oli uppoutunut tuohon maailmaansa.

    • Tuula says:

      Vaikutuksen se teki minuunkin, jätti hyvin kysyväisen olon. Mielessä pyörii luonto, suhde siihen, suhde eläimiin ja esimerkiksi kirjat, jotka käsittelevät eläimen ja ihmisen suhdetta tai eläinten sosiaalista toimintaa (mm. Jussi Viitalan mainio Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen). Sisäinen kyökkipsykologini arvelee, että Treadwell haki eläimiltä jotain, mitä ei kokenut saavansa tai ei pystynyt ottamaan vastaan ihmisiltä. Ja Herzogin otteessa dokumentaristina oli jotain, mistä en noin vain päässyt irti, kun dokkari loppui. Haluaisin esimerkiksi tietää, miksi hän teki joistakin kohtauksista niin vaivaannuttavan korneja kuin teki. Halusiko hän osoittaa ymmärtämättömyyden kuilun tai kohtaamisen mahdottomuuden Treadwellin ja muun maailman välillä? Jotenkin myös tuli tunne, että hän ilmaisi asetelmilla oman suhtautumisensa (epäluulosta reippaaseen kunnioitukseen) kuhunkin haastateltavaan. Nyt kun kirjoitan tätä, tulee mieleen, että ehkä Treadwell-dokkari onkin kaiken muun ohella Herzogin kannanotto lajityyppiin??

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s