Repovesi – muutoksen tuulia Määkijässä

Repoveden kansallispuistolla on ainakin kahdet kasvot: luonnonrauhaisat ja revityt. Me törmäsimme pyhäinpäivän patikkamme alkajaisiksi niihin revittyihin.

Leiriydyimme toissakesänä veljenpojan kanssa pariksi päiväksi Määkijään, joka nyt oli ensimmäinen etappimme. Aluehan on täysin muokattu ja rakennettu!

Mäelle, jonka varpujen joukkoon pystytimme teltan ja laavun toissakesänä, on rakennettu kota. Ei meitä yksi kota riitä järkyttämään, mutta kokonaisuutta on mahdoton niellä, kun on nähnyt alueen myös melko luonnontilaisena. Enkä nyt viitsi kitistä siitä, että Määkijässä ei voi enää tehdä avotulta, vaan tuli viritellään mustan, laatikkomaisen hirvityksen uumeniin. Se on vain kirpaiseva yksityiskohta sen rinnalla, että entinen leiripaikkamme on pantu sileäksi, kirjaimellisesti.

Mäki on edelleen mäki, mutta sen päällys on tasoitettu ja peitetty sorakentäksi. Sorakentällä on kota, ulkopöytä penkkeineen ja samanlainen musta tulisijan rumilus kuin rannassa. Mäen toinen sivu on raivauskoneen jäljiltä, kivenlohkareet ja rikottu maa ovat kuin avohaava, jonka päältä nahka on silpaistu tiehensä. Koko komeutta reunustaa aita.

Aita kiemurtaa silmukkana mäen päällyksen, kota pihoineen jää silmukan sisään. Silmukan kaula muodostaa solamaisen kulkureitin kodalle. Solan alareunasta aita kääntyy kiertämään kalliota, joka muodostaa mäen toisen sivun, ja päätyy lopulta vesirajaan. Tältä puolelta aitaa on siis tuplasti, väliin jää maavyöhyke kuin Itä- ja Länsi-Berliinin erottaneessa muurissa.

Arvelemme, että Määkijän tärveleminen – subjektiivinen kuvaus alueen tilasta – liittyy Kouvolan pyrkimyksiin lisätä kansallispuiston kävijämäärää ja käynneistä kertyvää rahavirtaa. Helsingin Sanomien (1.11.2010) mukaan Repoveden-kävijä käyttää rahaa keskimäärin 22 euroa, kun taas Linnansaaren kansallispuiston kävijä käyttää 108 euroa. Repovedellä käy vuosittain 75000 retkeilijää, ja Hesari kertoo sen olevan Nuuksion ohella Suomen vilkkaimpia kansallispuistoja. Jutussa ei mainita Kouvolan tavoitteita.

Mitkä voisivat olla kansallispuiston tuotteita? Aivan, hiljaisuus ja oma rauha. Miten niitä voisi myydä? Osoittamalla jokin paikka, johon pääsee maksusta ja joka olosuhteiltaan vastaa mielikuvaa tuotteesta. Eiköhän tässä ole Määkijän spektaakkelin ydin.

Mutta keitä Määkijään on ajateltu asiakkaiksi? Kuka haluaa eristyksiin vuokrakotaan, jonka välitön ympäristö on aidattua sorapihaa? Kuka haluaa kansallispuistoon ilman tunnetta siitä, että on kansallispuistossa? Näihin kysymyksiin päättäjät lienevät kokouksissaan vastanneet.

Me savunhajuiset, pihkaiset ja muutosvastarintaiset änkyrät mietimme kuitenkin vain, mihin siirrymme, jos Kouvolan tavoite kävijämäärän kasvusta toteutuu? Me, jotka emme halua kansallispuistoiltamme ihmisruuhkia, rakennettuja ympäristöjä ja vuokrakodan kaltaisia maksullisia palveluja, vaan luonnontilaisuutta, hiljaisuutta ja rauhaa.

  
Tule kansallispuistoon! Tällä pihalla voit
tehdä samoja asioita kuin kerrostalon pihalla!

 
Kumpi halutaan eristää: kodan käyttäjä ympäristöstä
vai alueelle osuva ilmaisretkeilijä kodan vuokranneesta
asiakkaasta?

This entry was posted in luonto, reissut. Bookmark the permalink.

5 Responses to Repovesi – muutoksen tuulia Määkijässä

  1. talvicamino says:

    Länsi-Savon mukaan kodilla on TE-keskuksen rahoitus.
    Ovatko ne tulisijat tämän näköisiä:
    http://www.lansi-savo.fi/Uutiset/8936320.html

    • Tuula says:

      Jep, justiinsa tuommoisia mutta kantikkaita ja päällä varsien päässä kaikenlaista tulen ylle ja pois siirrettävää levyä. Tulisija palvelee varmasti jutussa mainittuja tarkoituksia mainiosti, mutta itse pidän enemmän nuotiosta, sen vapaasta loimotuksesta ja valosta.

  2. talvicamino says:

    Jutussa mainitaan, että nämä aika rujot tulisijat kestävät ilkivaltaa. Meneekös se nyt niin, että kun ensin tehdään tie, seuraavaksi pitää muuttaa kaikki ilkivallan kestäväksi.

    • Tuula says:

      Hyvä pointti. Jutun mukaanhan tähän asti ilkivaltaa ei ole ollut, mitä nyt joku villi kelkkailija joskus on alueella pörheltänyt. Tavalliset retkeilijäthät ja luonnonystävät eivät tee ilkivaltaa, vaan kohtelevat hyvin luontoa ja niitä rakenteita, joita kansallispuistossa vanhastaan on (puuvajoja, huusseja, nuotiopaikkoja, siltoja, pitkoksia sun muuta). Luonnon ja muiden retkeilijöiden huomioon ottaminen näyttää vielä toimivan Repovedellä. Esimerkiksi jokaisella nuotiopaikalla, jolla kävimme, oli pilkottu puita valmiiksi seuraaville tulijoille eikä roskaamista juuri näkynyt. On selvää, että palvelujen lisääminen ja kävijämäärän kasvattaminen eivät suju seurauksitta. Aika tylyä kerrontaa, että seurauksiin, esimerkiksi ilkivaltaan, pitää varautua etukäteen. On hätkähdyttävää, että seuraus, jota tavoitellaan, on alueelle suuntautuvan rahavirran vuolastuminen. Kukaan ei puhu esimerkiksi luonnon tekemisestä tutuksi ihmisille tai luontoon kohdistuvien myönteisten asenteiden vahvistamisesta tai muista luonnon arvostamisesta kertovista tavoitteista. Ainoat motiivit ovat taloudellisia.

  3. Pingback: TEAM K » Blog Archive » 2.6-4.6.2011 Evon retkeilyalue

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s