Tavarataivas: Auto ja sen nimi

Kuulun ihmisiin, jotka eivät anna erisnimiä vekottimille. Toukokuussa ostin retkireissuja varten auton, pakettiautoksi rekisteröidyn farmarin vuodelta 1999, diesel, ajettu hitusen alle parisataatuhatta kilometriä. Tilapäiset takapenkit. Pelkistetty, voisi sanoa.

”Mikäs tämän nimi on”, ystävä kysyy ensi kertaa ajellessamme.
”Ai miten niin? Skoda Felicia.”
”Eikun nimi. Pitäähän tällä olla nimi. Helmi, Sinikka… ?”
”Onhan tällä rekisterinumero.”
”Tää vois olla Katri Helena, suomenlipunsininen.”
”Eikä!”
”Katri Helena on hyvä.”
”Jos tää ei voi olla ihan vaan auto, tää vois olla Retkiauto.”
”Kaaatson sineen taivaaan… (laulaa).

Ymmärsin hävinneeni, mutta asia ei jäisi tähän. Tarvitsin vaihtoehdon, jonka kanssa voisin elää. Löytyi Paula, Paula Koivuniemen mukaan. Aikuinen nainen, jolla on kanttia ja ammattitaitoa esittää festareilla Anna mulle piiskaa uskottavuuden kärsimättä hiukkaakaan.

Autosta tuli ryhmäpäätöksellä Paula autotupareissa kesäkuussa, ysitiellä Oriveden jälkeen matkalla Isojärven kansallispuistoon. Mikäli kuvittelin, että voisin jatkossa jättää nimen huomiotta ja jatkaa auton kutsumista autoksi, olin väärässä. Jos jollain on nimi, jota muut käyttävät, nimittäminen tarttuu. Ja jos jollain vekottimella on erisnimi, siinä alkaa nähdä persoonallisia piirteitä. Ei voi mitään. Paula ei ole mikä tahansa mutterikasa. 

Tykkään sen äänestä, joka kylmiltään on hörinää ja hörhötystä, mutta muuttuu moottorin lämmettyä tasaiseksi hyrinäksi. Pidän siitä, että se kestää useimmat virheet meteliä nostamatta. Se ei huuda, jos vahingossa kiihdytän liian pienellä vaihteella. Se vetää korkeatkin mäet tasaisesti ja hyytymättä. Tumput suorina ihastelen sen voimaa. 

U-käännökseen Paula tarvitsee jalkapallokentän. Taskuparkki ei ole sen juttu. Se vaatii tilaa, ennakointia, ulottuvuuksien tajua. Se ei mahdu, sopeudu eikä piiloudu. Parhaimmillaan se on metsäteillä tai lumikelissä: se puskee eteenpäin kuin elämäänsä tyytyväinen sarvikuono. Se on sellainen kuin on, sen periaate on ’ota tai jätä’. Sopii minulle.

Paula on diiva. Sillä on ehtonsa ja sääntönsä. Ennen käynnistämistä pitää malttaa hehkuttaa. Kylmäkäynnistyksen jälkeen moottorin täytyy käydä tyhjäkäyntiä puoli minuuttia. Tankattaessa on lopetettava heti naksahduksen jälkeen, heruttamatta. Ennen sammuttamista suljetaan sähkölaitteet. Oi miten tyynesti muistan tämän kaiken.

En osaa sanoa, kuinka paljon erisnimi vaikuttaa autoon suhtautumiseen. Ainakin se vaikuttaa siitä juttelemiseen. Auton kanssa sattuneista tilanteista saa helpommin tarinoita, kun sattumukset ovat osuneet kohdalle Paulan kanssa. Ihan vain autolla liikkuessa tilanteiden tarinakelpoisuus jäisi ehkä huomaamatta. Nimi tekee autosta sattumuskumppanin, tarinoiden osapuolen.

Mutta ilman erisnimeäkin Paula olisi se mikä on: karu ja luotettava työjuhta, jonka ansiosta olen pystynyt koluamaan Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Satakunnan retkikohteita muutamassa kuukaudessa enemmän kuin muutamassa vuodessa sitä ennen. Niin että tattis, Paula.

This entry was posted in tavarat. Bookmark the permalink.

2 Responses to Tavarataivas: Auto ja sen nimi

  1. autokauppias says:

    Paula? Niin, miksei. Kunhan ei Kokkonen, Risikko tai Lehtimäki. Koivuniemen Paula on sanonut, et “Mä haluan rikkoa rajoja musiikissa ja omassa ikäryhmässäni”. Joo, minäkin tiedän retkiauton työteliääksi, kestäväksi, paljon ajetuksi, persoonallisella otteellaan tyylitietoiseksi, välillä äänekkääksi, paljon musiikkia käyttäneeksi, huomiota haluavaksi. Mut ne takapenkit pitäisi kyllä Paulalle vaihtaa, aikuinen nainen sentään tarvitsee jo ylellisyyksiäkin.

  2. Tuula says:

    Nyt täytyy muistaa lähtöasetelma, eli että Paulasta oli tulla Katri Helena. On totta, että Katri Helenalla ei ole vaaraa sekoittua politiikan nimiin, mutta missä särmä? Yllätyksellisyys? Asenne? (Puhun nyt starojen julkikuvasta, siviilipersooninahan en heitä tunne.) Pelkkä neutraali turvallisuus on tylsää. Luotettavuuden ja turvallisuuden täytyy olla paketissa, jossa on draivia. Paulassa, jota kuvailet kauniisti, on. Otamme takapenkkiasian harkintaan, tosin hieman peläten, että elämyksellisyys kärsii, jos penkit vaihdetaan pehmeisiin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s