Kuutamo Ala-Hirvaksella

Kuusta, kuutamosta ja kuunsillasta tuskin voi sanoa mitään uutta, mutta joka kerta ne ovat ainutlaatuisia kokemuksia. Katselin eilisiltana veljenpoikani kanssa kuuta Ala-Hirvaksen yllä. Puolikkaanakin kuu valaisi maiseman.

Tähdet loistivat kirkkaina Linnunradan kainalossa. Ennen vanhaan ihmiset ajattelivat lintujen muuttavan horisontin taakse kesämaahan Linnunrataa pitkin.

Puolikuu paistoi pari tuntia kahden räntäsateen ja riepottavan tuulen välissä. Järvi oli peilityyni, lämpötila laski pakkasen puolelle. Oli rikkumattoman hiljaista. Kokeilin kuun valokuvaamista.

Ylemmässä kuvassa leikin käsivaralla sen jälkeen, kun huomasin kuvaamisen mahdottomaksi ilman tukea. 

Pelleilemisen jälkeen otin kuvaamisyrityksen jo tosissani. Jotta kamera heiluisi mahdollisimman vähän, asetin sen laiturin kaiteelle.

Siitä lähtien, kun hankin makrokuvaukseen sopivan objektiivin, olen aikonut laajentaa tavarataivastani jalustalla ja lankalaukaisimella. Kuuta kuvasin pikku zoomilla
(18 – 55 mm), mutta yhtä kaikki sen kuvaaminen teki aikomuksesta päätöksen.

This entry was posted in valokuvaaminen. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kuutamo Ala-Hirvaksella

  1. Jerry says:

    Kuun kuvaaminen on vaikea laji, olen yrittänyt sitä monta kertaa. Pitääkin etsiä sinulle muutama otos takavuosilta. Vaikeus tulee siinä, että vaikka maiseman saa melkolailla aidonnäköiseksi, kuu on aina pelkkä kirkas valopiste. Joskus olen onnistunut saamaan kuun oikeannäköiseksi, mutta maisema on aivan toista. Jos nämä kaksi yhdistäisi – mutta silloinhan se on kuvamanipulaatiota.

    • Tuula says:

      Jerry, laita ihmeessä kuvia tulemaan! Katson mielelläni, ja muutenkin olisi kiva kuulla ajatuksiasi ja näkemyksiäsi. Noiden Ala-Hirvaksen kuutamokuvien kanssa kävi niin, kuten minulle yleensäkin, että kun näen jotain mielestäni vaikuttavaa, alan funtsia, miten siitä saisi kuvan. Jos kamera on mukana, kokeilen. Voi, valokuvauksesta riittäisi juttua niin paljon, mutta kerron lyhyesti vain, että olen tänä syksynä kiinnostunut siitä uudestaan. Nuorenahan kuvasin paljon ja halusin valokuvaajaksi, mutta tuli muuta. Nyt tunnen selkäpiissä, että tällä kierroksella tämä ei jää tähän – haluan oppia, kokeilla, ajatella. Ihmiset kuvaavat varmaan monista syistä; itselleni valokuvaaminen on ja on ollut pääasiassa ympäristöni tutkimista. Jotenkin vain teen maailmaa itselleni käsitettävämmäksi kuvaamalla sitä. Vaikea selittää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s