Sumua ja humua lintukurssilla

Sumu makaa kuin märkä täkki Domarkobbanin päällä. Tulomatkalla näkyvyys oli surkea. Kokenut kipparimme oli juuri ajamassa saaren ohi avomerelle, kun saarimainen möhkäle alkoi häämöttää vasemmalla ja opasti meidät oikealle kurssille. 

Nyt odotamme sumun väistymistä. Syömme eväitä ja odotamme. Valokuvaamme ja odotamme. Kävelemme saaren ympäri ja odotamme. Teemme nuotion ja odotamme. Puolilta päivin aurinko kuultaa kalvakkana pallona sumun läpi.  

Linnut ovat jääneet mantereelle, ne eivät osaa suunnistaa sumussa. Mutta jos sumu hälvenisi, tulppa muuton edestä poksahtaisi auki ja seuraisi kiihkeä liikkeellelähtö, sekä muuttoa että vaellusta. Kahden maissa annamme periksi ja jyskytämme maihin. Illalla taivas on tähtikirkas ja katsomme Linnunradan alla kaukoputkella Jupiteria ja sen kuita. Näemme myös Andromedan ja Seulaset ja etsimme Otavan avulla Pohjantähden.

Seuraavana aamuna sumu pakottaa pysymään maissa, mutta iltapäivällä pääsemme käymään Storbådanilla ja Trutklobbarnalla. Storbådanilla yhytämme merisirrin. Trutklobbarnalla yksi meistä näkee taskun, jota arvelee rusotaskuksi. Määritys jää varmistamatta, koska on lähdettävä ennen pimeää, mutta palaamme heti seuraavana aamuna. Rusotasku täytyy varmistaa, ja muutenkin luvassa on vilkas muutto- ja vaelluspäivä, kun lintuja parin päivän ajan mantereelle padonnut sumu on väistynyt.

Ilma Trutklobbarnan yllä on sakeana rastaita, vihervarpusia, tiklejä, hemppoja, närhiä, sini- ja talitiaisia, tilhiä, hippiäisiä, urpiaisia, kirvisiä; jokunen varpushaukkakin nähdään ja pari merikotkaa sekä töyhtötiainen. Kaikkia pikkulintuja ei ruuhkassa ehditä edes määrittää, joten ne jäävät tilastoihin pileinä, pikkulintuina.

Tuhannet muuttajat ja vaeltajat kapuavat vasten pohjantuulta ylempiin, etelään kulkeviin virtauksiin. Kaiken kokeneet, maailmalla lintujen perässä kolunneet konkaritkin näyttävät olevan täpinöissään. Aidosti innostuneista ihmisistä on innostuksen hetkellä karissut kaikki turha, ja se on kaunis näky.

Ja se tasku. Saaren itäpuolella rantakivellä vesirajassa seisoo hievahtamatta uupunut pikkulintu, joka putkella ja valokuvissa näyttää rusotaskulta. Piireihin on jo edellisenä iltana lähtenyt tieto raritaskusta, siis tarkemmin määrittelemättömästä harvinaisesta taskusta, joka valokuviín tallentuneiden tuntomerkkien perusteella saattaisi olla rusotasku. Veikkaamme, että bongarit eri puolilla Suomea selaavat karttojaan ja pakkaavat autojaan.

Paikoillaan kököttävän linnun havainnoinnin myötä seuraa hillitön innostus, sillä rusotaskuja on tätä ennen nähty Suomessa vain muutaman kerran. Jos tämä hyönteissyöjä todella on rusotasku, se lienee harhautunut Suomeen Välimereltä Venäjän mannerta pitkin, kunnes meri on pysäyttänyt sen Trutklobbarnalle.

Mutta kun seurueen asiantuntijat siirtyvät katsomaan lintua toisesta paikasta, putkessa onkin kivitasku. Onko saaressa sekä rusotasku että kivitasku, vai onko lintu alun perinkin ollut kivitasku? Koska konkareiden määritysetiikka on timantinkova ja pitää tilanteessa kuin tilanteessa, liikkeelle lähteneille bongareille ilmoitetaan, että heidän kannattaa ehkä kääntyä takaisin. Rari saattaa sittenkin olla tavis.

Kun Kristiinankaupungissa pidetty lintukurssi päättyy, taskun arvoitus jää vaiheeseen. Siitä otetut kuvat puidaan lähiviikkoina tarkasti. Eräs kurssin vetäjistä toteaa, ettei tämä raritasku olisi maailmassa ensimmäinen kivitaskuksi osoittautuva yksilö.

Niin että mitä tästä kaikesta voi sanoa? Ainakin sen, että lintuharrastus opettaa kunnioittamaan luontoa, olemaan kärsivällinen ja kestämään tyynesti suuria tunnekuohuja hilpeästä innostuksesta karvaaseen pettymykseen. Ja sen, että jokainen itseään kunnioittava lintuharrastaja jättää linnun mieluummin määrittämättä kuin määrittää väärin.

Tässä muutama kuva sumuiselta Domarkobbanilta 1.10.2010.


Kulkuneuvomme: paatti ja pari busteria.


Sumussa kaikki näyttää pehmeältä,
mänty ja katajakin  jäkälämatollaan.


Hämähäkin ruokakomero on tyhjä.


Värit pehmenevät sumussa.
Merisauniot loistavat aurinkoa kirkkaammin.

    

     



Auringosta ja sumusta oli vaikea
saada tarpeekseen. Sumukuvissa
aurinko hohtelee Domarkobbanilla,
alimmassa kuvassa päivä on painunut
mailleen leiripaikassamme Jonnsborgissa
Siipyyssä.

This entry was posted in linnut, luonto, reissut. Bookmark the permalink.

10 Responses to Sumua ja humua lintukurssilla

  1. talvicamino says:

    Oliko hankala kuvata sumussa? Lopputulos on komea! Seittikuvasta (ja kuvatekstistä) pidin erityisesti, ja siitä mänty ja kataja sumussa -kuvasta.

    • Tuula says:

      Kiitos kuvapalautteesta. Kysymys pysäytti ajattelemaan kuvaustilanteita. Sumusaarella unohdin kameran ja vain kuvasin. Yleensäkään en ajattele kameraa itseni ja kuvauskohteen välissä, en kiinnitä siihen huomiota.

      Sellainen tilanne, jossa lintukurssin aikana kuitenkin olin hyvin tietoinen kuvaamisesta ja kamerasta, oli yritykseni kuvata rengastettavaa helmipöllöä pimeähköissä oloissa. (Pöllöverkko viritettiin yöksi.) Oli tunne, että olen täysin riippuvainen pitelemäni laitteen toiminnasta ja taidoistani käyttää sitä. Kun salama sitten tilttasi, olin erittäin turhautunut ja käytin paljon aikaa vian etsimiseen.

      En ole aiemmin tullut paljonkaan ajatelleeksi, millaista kuvaaminen eri tilanteissa on, mutta kysymyksesi herätti pohtimaan. Yleensä en ajattele kameraa tai kuvaamista, kun kuvaan. Minä vain katson.

      Ja olen huomannut, että kuvaamistilanteissa käy yleensä niin, että kun olen mennyt jonkun näkymättömän kynnyksen yli, en enää tietoisesti kiinnitä huomiota myöskään olosuhteisiin, joissa kuvaan. Pöllötilanne oli säännön vahvistava poikkeus.

      Erittäin kiinnostava kysymys, kiitos!

      • talvicamino says:

        On kuulema muotia kuvata pimeässä, koska uusissa ammattilaiskameroissa herkkyys voi olla niinkin uskomaton kuin ISO 25600. Ja mitä isot edellä, niin pianhan ne kamerat on kaikilla…

      • Tuula says:

        Ahaa… Mutta minkäänlainen herkkyys ei poista sitä, että kun on lähes pökräyspisteeseen tohkeissaan pöllön tai muun yön eläimen läheisyydestä, niin kuvaamisesta häviää rentous, jolloin ainakin minulle käy niin, että tekniikka ja teknologia tulevat sotkemaan kuvaamista, sitä katsomisosastoa. Pitäis osata suhtautua pöllöihin kuvauskohteina kuin kanoihin tai puluihin.

  2. Heidi says:

    Kiitos upeista kuvatunnelmista!

  3. talvicamino says:

    HS 9.10.2010:
    Kristiinankaupungista löytyi lauantaina hieman ennen puolta päivää Suomelle uusi lintulaji, nokitasku (Saxicola caprata).

    • Tuula says:

      Niin ja vielä Domarkobbanilta! Tekee mieli hihkua, että hei mehän oltiin siellä just…! Kävin kattomassa Tiirasta (klo 23.10), mut ei ollut vielä siellä.

  4. lukutoukka says:

    Kyllä! Mahtavia kuvia, hienoja, ihania.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s