Aamusta iltaan Laipanmaalla

Kartta on kuivumassa, vesi on pehmentänyt Kuhmalahden pohjoisessa ja Rautajärven etelässä. Kännykkä kylpi epähuomiossa muutaman tunnin sateessa ja on eloton. Kuivaan sitä välillä hiustenkuivaajalla, pari toimintoa on vironnut.

Oikean ja Vasemman (ks. Haisuliterveisiä meriltä) passitin saunan lauteille siinä toivossa, että lakkaavat haisemasta jahka kuivuvat. Ei niillä kyllä näytä olevan aikomustakaan. Ne lakkasivat pitämästä vettä meriseikkailun jälkeen ja pysyivät päätöksessään myös Laipanmaalla.

Laipanmaa on rauhallinen metsätalousalue Kangasalan, Kuhmalahden ja Luopioisten alueella. Merkittyjä reittejä on parikymmentä kilometriä. Me kävelimme kaksitoista. Läksimme kierrokselle Luopioisista Pihtilammelta.

Ostin toissapäivänä alueen maastokartan paikasta, jossa toiseksi mieluiten shoppailen, nimittäin Pirkanmaan – Satakunnan maanmittaustoimiston Tampereen toimipisteestä. Tämä tipsinä, jos pidätte kartoista.

Oikealla reitillä pysymiseen karttaa ei juuri tarvittu, sillä ainakin meidän patikoimamme reitti Pihtilampi – Iso-Laippa – Rajalan kämppä – Korppivuori (kuva) – Pihtilampi oli merkitty kiitettävästi. Merkkeinä olivat sinipäiset kepit, toisinaan sininen on maalattu puun kylkeen. Merkit ovat hyvässä kunnossa ja niitä oli riittävän tihein välein. Harjoituksen vuoksi seurasimme reittiä myös kartalta, kerran tarkistimme ilmansuunnat kompassilla.

Ison-Laipan ja Rajalan kämpän väliin, noin 150 – 200 metrin päähän Ruokojärvestä, on hiljattain rakennettu laavu, nuotiorinki, puuvaja ja kuivakäymälä. Kartan perusteella laavulle pääsee metsäautotietä pitkin, joten sinne on helppo tulla. Voinkin hyvin kuvitella retkeilijöiden lisäksi myös metsästäjien käyttävän laavua evästely- ja  lepopaikkana.

Tapasimme muutaman metsästäjän istuskelemasta metsäautotien poskesta. Olivat kuulemma juuri keränneet kaikki suppilovahverot ja kantarellit ”tältä alueelta” – antelias kädenheilautus kaaressa etualalle. Emme saaneet kysyttyä, mitä miehet metsästivät. Joka tapauksessa menetelmä vaikutti tehottomalta. Tyypit jäivät jatkamaan istuskelua. Patikan alussa vastaamme tuli terhakka mäyräkoira pari pyssykaveria vanavedessään, mutta muuten oli jokseenkin hiljaista.

Olimme maastossa aamupäivästä illan hämärtymiseen.  Sienestimme, söimme eväitä, katselimme maisemia, minä valokuvasin. Tuntuu mukavalla tavalla väsyneeltä. Tässä tuoreeltaan muutama kuva.


Retkikamuni ja ystäväni katselee…


… kuinka Pihtilampi henkii syksyä.


Laipanmaan polut on merkitty sinisin merkein.
Kuva on Pihtilammen sillalta.


Kärpässieniä on paljon, mutta löysimme myös syötäviä sieniä:
suppilovahveroita, kantarelleja, tatteja, haperoita ja rouskuja.


Ruska näkyy parhaiten varvuissa.
Mustikan lehdet punottavat Korppivuorella.


Korppivuorelta näkee puunlatvoja ja Ison Hirvijärven.


Ison Hirvijärven taakse katsoessaan huomaa,
että maisemassa on vielä paljon vihreää.
Kuulimme korpin raakuntaa jo ennen Korppivuorta.
Palokärki ja haukka huusivat matkamme varrella,
ja tiaisparveen läsnäolomme sai vipinää.

This entry was posted in luonto, reissut, sienet. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s