Haisuliterveisiä meriltä

Me ollaan ton Itte Harnakan reissupieksut, mie oon Vasen ja toi on Oikee. Meillä oli kaikki ihan ok viime tiistaihin asti. Saatiin mennä kuivia mettäpolkuja, lämmitellä nuotion loimotuksessa, auringon ja kuun paisteessa. Maisemat ja vuodenajat vaan vaihteli.

Jos vähän jostain tarttui kosteutta, äkkiäkös tuulet sen haihduttivat vaikka yön aikana, kun toi Harnis asetteli meidät mukavaan kulmaan ilmavirtauksiin. Se souteli höyhensaarille, me alettiin kuivumaan. Aamusella oltiin valmiit palvelukseen. Ihan hyvää menoa, ei siin mitään, vai mitä Oikee?

Sit tulee tää Kylmäpihlaja, majakkasaari siin Rauman etupuolella, ulkomeren rajamailla, tiedätte paikan. Meille tuli paha aavistus jo siinä kohtaa missä vielä oltiin autossa matkalla ja Harnis esitelmöi sen kaverille, joka kans oli komennuksella vai mikä tommonen reissu nyt on, että se ottaa tärkeimpiä asioita retkille mukaan aina tuplana – niinku että monta paitaa, ainaskin kahdet tulentekovälineistöt, pari pipoo, varahanskoi, turkasesti sukkia, monta kaveria –  mut että ei tullut nyt ottaneeksi varajalkineita. Jos meil ois silmät, ois katottu toisiamme merkitsevästi, ett tää ei lupaa hyvää. Mut nyt vaan värähdettiin, silleen aavistavasti.

Perillä sit tää Harnakka, tai Harnis niinku me siis sanotaan, käy taloksi majakkahotelliin ja lähtee siit sit lintujahtiin. Siis kiikarilla, vaik sil on joku sellanen metsästystutkielma kans. Se loikkii ja vaeltelee kalliolla, meilkin on ihan kivaa. Ollaan sen kanssa jotenkin harmoniassa, suojellaan sen jalkoja, pidetään ne kuivina, tehdään mitä meiltä odotetaan. Sit häviää pito. Se vaan häviää. Ei auta, mennään ihan liukumäkee pitkin märkää ja liukasta kalliota. Harnis tietty tulee mukana.

Ja siin me sit ollaan, meressä, umpihuppelossa, vettä vaan tulee sisään niinku jossain Titaanis- ai mitä Oikee? Niin siis Titanicissa, niinhä mie just sanoin. No mut siis joka paikassa on semmosta tukan näköstä vihreetä limajuttua. Harnis ei pääse kiipeen takas, se liukuu joka yrityksellä alas mereen. No pääsee se sit lopulta kun se ui ja kahlaa vähän helpompaan nousupaikkaan, mut me ollaan läpimärät eikä sillä nyt oo niitä varajalkineita. Kaikkihan tietää, mitä siit sit seuraa. Se kävelee kolme päivää märissä meikäläisissä. Se pitää meitä ekan yön kovassa tuulessa ikkunalaudalla majakan seiskakerroksessa, ei kauheesti auta.

Tänään oli sit kolmas vuorokausi tätä märkää meininkiä, ja vaikka me ollaan jo aika kuivia, ei me kuiva-kuivia olla. Todettiin sit Oikeen kanssa, että nyt ollaan oltu sen verran pitkään meiän epämukavuusalueella, että aletaanpa haista, ei täs enää hienovaraset vihjeet auta. Tää on sellainen prosestest- eiku mikä… niin justiin, protesti. Jotenkin tolle Harnikselle, tai nykyään se on meille Harmis, vaan piti saada viestitettyä, että hei, tää ei nyt ihan totta vetele enää, meiän pitäs todella päästä kuivuun.

Niin me alettiin haista. Me haistiin viime yö teltan ovella, oltiin siis jo vaihdettu maisemaakin Merikarvian Ouraluotoon, se ei ekana ees tajunnu, mistä se lemppa tulee, onks joku kettu pitäny sen telttaa veskinä. Vähänkö hihiteltiin. Tänään lemuttiin tunteja pikkuautossa, siis koko kotimatka ja nyt sit viimeks Harmiksen eteisessä. Sen kissatkin meinas pökrätä kun ne otti meikäläisiin lähituntumaa.

Ei siit haisemisesta pitkäaikasta iloa ollu, koska me jouduttiin sit tänne parvekkeelle. Tos kadulla meni äsken joku hälytysajoneuvo, muttei varmaan meiän takia, vaikka meistä lähteekin paljon kaikkee hälyttävää. Meiän pitäs kuulemma nyt sit kuivuu, muttei me tiedetä, halutaanko. Tai voidaanko. Ja sit pitäs lakata haisemasta. Sitä me ei ehkä haluta. Ainakin me haistaan niin kauan Hirveän Pahalle, että nähdään, sanooks toi Harmis, että se menee ostaan uudet reissupieksut. Katotaan, mis menee sen sietokyvyn ja kekseliäisyyden raja. Mut jos se tosiaan tilipäivänä uhkaa tarttua retkikaupan ovenkahvaan, sit meiän pitää harkita. Muttei me mitään luvata. Vai mitä, Oikee?

This entry was posted in tavarat. Bookmark the permalink.

7 Responses to Haisuliterveisiä meriltä

  1. Kaisu says:

    Tupuna! Nauroin ihan tosissaan.😀 Kiitos tästä. Varsinkin siinä käännekohdassa kun ne alkoivat haista. Hienosti kirjoitettu.

  2. Vanha nainen says:

    No voi herranpieksut! Komppaan Kaisua. Vaik naurattaa, niin vähän melkein hävettää että naurattaa, kun ei voi olla miettimättä Harniksen kurjaa oloa märissä jalkaimissa. Haiskoot vaikka, mut Vasen saa luvan kirjoittaa jatkossakin kun noin hyvin osaa.

    • Tuula says:

      Tää ei ehkä ole yllätys, mutta Vasen möksöttää ja Oikea komppaa. Ovat yhä karkotuksessa parvekkeella. Tuikkasin Vasuriin äsken nenäni, ja jos haiseminen ja kirjoittaminen korreloivat suoraan, saattaa tuo vielä kirjoittaakin. Kattellaan.

  3. talvicamino says:

    Ootteko saaneet kaveris kans jo etikkaa, ruokasoodaa ja kahvia? Tietysti yksi kerrallaan! Tykkaatteko pakastimesta? Suusta vaan kahvia kenkaan, muovipussiin, pussi kiinni ja pakastimeen? Ei siella kenka kuole, mut bakteeriloile tulee hyiset oltavat.

    • Tuula says:

      Jos toi Harn- eiku Harmis suostus heittään pari ylivuotista mustikkarasiaa pakkasest veke, ni ehkä me voitas harkita tota kylmää kahvikylpyy… Vai eiks voitaskin, Oikee?

      • talvicamino says:

        Ja hei, vaatikaa sit Presidenttia! Ei naa hommat millaan kofeiinittomalla murukahvilla suju.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s