Silkkitutka sieppaa yön äänet

Kissat päivystävät parvekkeella, kun ilta vaihtuu yöksi. Miten eloisat ovat niiden korvat! Miten herkästi ne liikkuvatkaan, kumpikin tahtonsa mukaan. Värisevät, kääntyilevät tarkkoina eteen, taakse, sivuille. Luotaavat äänimaisemaa kuin neljä silkkistä tutkaa. Keräävät pehmeäturkkisten omistajiensa tutkittaviksi nekin äänet, joita ihminen ei kuule.

Kuulevatko silkkikorvat, kun rotta rapistelee tyhjää hampurilaispussia parkkipaikalla? Kun öisen ulkoiluttajan koira lirauttaa kurtturuusun lehdille? Kun lepakot kaikuluotaavat hyönteisiä katujen kuiluissa? Kun rusakko loikkii kadun poikki ja katoaa varjoihin? Kun naakka kirahtaa unissaan lehmuksessa kirkon vieressä? Kun vaaksiaiset lentävät parvekkeen ikkunaan?

Vaaksiaiset saavat sfinkseinä yötä luotaileviin petoihin eloa, saalistajan sydän hypähtää, vaistot leimahtavat. Loikkaus ja käpälän heilautus, hoiperteleva lento päättyy naskalihampaisiin.

Miten haluankaan, että vielä tulee se ilta, jona parveke-elämä on muuttunut muistoiksi ja silkkikorvat luotailevat yöksi vaihtuvan illan ääniä omassa pihassa maaseudulla – kun kuu nousee, aurinko pudottautuu metsän taakse, tuuli raukeaa ja lepakot heittäytyvät nahkaisille siivilleen.

This entry was posted in kissat. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s