Perhosarvoitus

On kolmenlaisia kysymyksiä. Ensinnäkin niitä, jotka on oppinut suosiolla jättämään avoimiksi. Niihin ei ole olemassa pysyviä, yksiselitteisiä, kaikkien kohdalla kaikissa tilanteissa päteviä vastauksia.

Sitten ovat ne, joihin uskoo löytävänsä vastauksia jossain vaiheessa. Voi ja kannattaakin odotella rauhassa, ja kas, vastaus vain tulee vastaan. Saattaa mennä tunteja tai päiviä, saattaa mennä vuosia.

Kolmanneksi ovat kysymykset, joihin ei vain voi olla etsimättä vastausta. Jos nämä kysymykset syntyvät luonnossa, ne kuuluvat usein: ”Mikä tämä on?” Vastaus on haettava vaikka kiven alta. Tuoreimman tämän sarjan kysymyksen herätti oheinen perhonen.

Kuvasin sen juhannuksen alla eräänä aamuna kesantopellolla, kun se lepäili paikoillaan saniaisen lehdykällä. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista kolmion muotoista, oranssina hehkuvaa ilmestystä. Enkä nähnyt sitä tapaamisemme jälkeen perhoskirjoissakaan. Aloin jo uskoa, että herra tai rouva Kaunis Perhonen on hyvinkin harvinainen.

Tänään sitten tärppäsi, kiitos vuonna 1997 painetun John Stillin Perhoset-kirjan. Juhannuslöytöni kuuluu paksupäihin ja on nimeltään piippopaksupää, ochlodes faunus. Kirjan mukaan se on yleinen koko Euroopassa paitsi Lapissa ja Skotlannissa.

Kirjan kuvauksesta päätellen kesäkuisen aamun oranssi tohkeennuttaja oli todennäköisemmin herra kuin rouva. Niin tai näin, hauska tutustua, piippopaksupää!

This entry was posted in luonto. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s