Parhaimmillaan juhannusaattona

Kaupunki on parhaimmillaan juhannusaattona, koska se on silloin niin erilainen kuin tavallisesti. Tyhjä, hiljainen, paljas. Autoton, ihmisetön kaupunki on selkeä. Kaupungin fyysinen rakenne – kadut, talot, sillat, puistot – pääsee kauniisti näkyviin.

Lehmusten siemenet pitävät kevyttä ratinaa, kun tuuli kieputtelee niitä katuja pitkin. Tuulen suhina puissa kuuluu keskikaupungillakin, lintujen äänistä puhumattakaan. Suihkulähteen solinan erottaa vaivatta. Jopa keskustassa voi puhua hiljaa, ja toinen kuulee pinnistelemättä. Kun ajaa pyörällä ja repun remmit läpsyvät ilmavirrassa, senkin kuulee. Kävellen kuulee omat askeleensa asvalttia vasten, vaikka jalassa on pehmeäpohjaiset kengät.

On kuin kaupunki olisi kääntynyt vuorokaudeksi sisäänpäin, vetämään henkeä, olemaan liikkumatta ja välittämättä.

Kaupungin hiljaisuudessa ajattelin kotikylääni. Läksin sieltä heti lukion jälkeen. Silti se on rakas ja tärkeä, osa identiteettiä. Teksti kotikylästäni on Retket ja reissut 2010 -otsikon alla.

This entry was posted in kaupunki. Bookmark the permalink.

One Response to Parhaimmillaan juhannusaattona

  1. talvicamino says:

    Junat ja linja-autot pysähtyvät edes muutamiksi tunneiksi jouluna ja juhannuksena. Kaupungilla harhailee hieman orpoja turisteja etsimässä ruokaa tai juomaa. Tuntuu kuitenkin, että juhannuskulttuuri on muuttumassa. Vilkastuvatko kaupungit? Olemmekohan menettämässä autiot juhannuskadut?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s