Kiintymyksiä – tavarataivas, tarinataivas

Katselin kriittisesti vanhaa reppuani. Sen punainen väri on sateiden ja tuulten piiskaama, auringon paahtama. Kulmat ovat rispaantuneet, kännykkätaskun läppä ei pidä. Ennen niin hienossa ja kiiltävässä sisävuoressa on hiekan ja neulasten jauhamia reikiä. Reppu haisee savulta, maalta ja ulkoilmalta. Pitäisi hommata uusi, mutta kun on tämä kiintymys ja repun kymmenet tarinat, kokemukset, jotka ovat kiinnittyneet siihen kuin näkymättömät tarrat.

Yhteisten taivalten tarinoista syntyneet kiintymyksen tarrat peittävät lähes kaikkia retkeily- ja muita tavaroitani. Repun taskussa hioutuneen kompassin katoaminen olisi katastrofi, ja muistelen kaihoisasti monilla retkillä päätäni lämmittänyttä pipoa, joka  tarttui oksaan pimeäsuunnistuksessa ja katosi. Hiihtotakkini taskussa on kulunut pätkä kynttilästä, jota hieroin eräsuksien suomupohjaan talvivaelluksella, kun lumi teki suksista koturnit.

Yli 20 vuotta vanha filmikamerani on kolunnut kanssani uskollisena seuralaisena lontoot, edinboroughit, berliinit, mutta myös omat koti- ja takapihat Etelä-Karjalassa ja Hämeessä. Perhejuhlat ja hiihtokisat, festivaalit Roskildesta Pihtiputaalle, perunannostot, virvelöinnit ja sienireissut, julkisen työn ja yksityisen elämän. Itselleni tärkeät ihmiset ja eläimet katsovat yhä minuun sen tallentamissa kuvissa. Vaihdoin filmikameran digijärkkäriin pitkin hampain, mutta vaihtamista helpotti, että ostin digikamerani ystävältä. Näin kamera toi tarinoita tullessaan, kamerakaupan myyjän sijaan se liittyy läheiseen ihmiseen.

Parkkipaikalla jököttää kumitassuillaan ystävältä käytettynä ostettu retkiauto, jonka käsittelyyn olen totutellut kuukauden päivät. ”Virallinen” käyttöönottoretki on juuri jäänyt taakse. Retkikunta muodostui ihmisistä, joista pidän. Näin auto sai ensimmäisen näkymättömän tarinatarransa, kuten retkikohdekin. Kun tästedes kuljen sen poluilla, muistan ihmiset, joiden kanssa olen ne joskus jakanut.

Kaikenlaisilla tavaroilla, suurilla ja pienillä, on tarinansa. Olen pannut talteen keisaripingviinin poikasen sulan, haahkan untuvia ja kurjen höyhenen, koska niihin liittyy erityisiä ihmisiä, mutta myös yksityisiä kokemuksia – tarinoita yhtä kaikki. Kirjan välissä kuivattu kukka voi olla tärkeä, kuten ystäviltä saadut kirjatkin. Läheisen neulomat lapaset ja kaulaliina lämmittävät aivan erityisesti. Stressaavassa tilanteessa auttaa, jos päällä on ystävältä lainattu vaate, ”voimavaate”.

Tavarat eivät ole vain tavaroita, ne kantavat mukanaan itselleni merkityksellisten ihmisten kosketuksen, jaettuja ja yksityisiä kokemuksia, iloja ja suruja, luopumisia ja voittajafiiliksiä. Tarinat ja kokemukset kiinnittävät tavarat arkeen, tekevät niistä omia, karhentavat niihin hyvän tarttumapinnan. Tarinatta jäävä tavara päätyy varastoon tai kierrätykseen, se on kylmä, siihen ei saa otetta. En juuri pidä uusista tavaroista. Luultavasti hankin uuden repun vasta, kun tämä nykyinen ei kerta kaikkiaan enää pelitä. Sinne asti ummistan silmäni kulumisen merkeiltä. Tai ehkä katson niitä suoraan, mutta hellästi.

This entry was posted in ihmiset, tavarat. Bookmark the permalink.

2 Responses to Kiintymyksiä – tavarataivas, tarinataivas

  1. talvicamino says:

    Hieno Haltin punainen reppu. Minulla oli ennen täydellinen McKinley-reppu, siinä oli molemmin puolin tilaa vesipullolle, kätevä sadesuoja, kännykälle paikka viilekkeessä, remmejä ja solkia, joilla sai sitoa vaikka takin repun päälle. Inaansa huonolaatuisena reppu ei montaa vuotta kestänyt: vetoketju hajosi ja kangas kului.
    Kerron tämän vain siksi, että Itä-Suomen maakuntavaelluksella (olikohan 2005 tai 2006) tohkeennuin valtavasti, kun näin yhdellä retkeläisellä lähes käyttämättömänä samanlaisen repun.
    Miksi en ostanut sitä häneltä? Ehkä siksi, että reppu ei olisi kuitenkaan ollut sama, vaikka näyttikin samalta.

    • Tuula says:

      Niin, ei se olisi ollut sama reppu enää. Joskus pitää antaa vain mennä ohi, luulen. Haltin repusta sen verran, että minusta siitä on parasta ja hauskinta teksti taskun vetskarin vieressä: “100 % protection from indoor life.” Ehkä maailman vastustamattomin lupaus, olin ihan myyty.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s